Uuden työn sukupuolistavat käytännöt ja sopimisen muodot

Tiivistelmä

Hankkeen tavoitteena on tutkia uuden työn sukupuolistavia käytäntöjä sekä sopimisen tapoja. Samalla kun arvioidaan persoonallisuutta ja ruumiillisuutta edellyttäviä uuden työn tekemisen tapoja, keskitytään siihen, miten sukupuoli järjestää työn käytäntöjä, mikä työssä muuttuu ja mikä säilyy ennallaan. Empiirisesti hanke keskittyy markkinointiviestintäalalla ja yksityisellä liikuntapalvelualalla toimiviin yrityksiin, niiden johtoon ja työntekijöihin. Yhteistä aloille on se, että ne ovat suhteellisen uusia asiakaspalvelualoja, joilla työskentely edellyttää oman persoonan, luovuuden, tunteiden ja ruumiillisuuden käyttämistä osana työn tekemisen arkea. Molempien alojen työntekijöistä suurin osa on naisia. Aineistona käytetään pääasiassa haastatteluja, mutta myös erilaisia dokumentteja ja havainnointeja, joita analysoidaan laadullisen tutkimuksen menetelmin. Hankkeen tuloksena saadaan uutta tietoa siitä, millaisia sukupuolistavia käytäntöjä ja uuden työn piirteitä suomalaisessa työelämässä on vireillä, sekä millaisten epävirallisten ja virallisten sopimusten varaan työn tekemisen ja teettämisen käytännöt perustuvat. Hankkeen tulokset ovat kokonaisuudessaan käytettävissä hankkeen päättymisen jälkeen.

Hankkeen vastuuhenkilö

Tuija Koivunen

Tiedote

Työ ottaa uusia muotoja mainostoimistoissa ja liikunta-alalla

Tampereen yliopisto tutki Työsuojelurahaston tuella uuden työn sukupuolistavia käytäntöjä ja sopimisen tapoja markkinointiviestintäalalla ja yksityisellä liikunta-alalla.

Yleistäen voi sanoa, että molempien alojen työssä on löydettävissä uuden työn piirteitä, vaikka alat ovat melko erilaisia ja erilaisia myös uuden työn piirteissään.

Työn feminisoitumisen käsitteen avulla voi tavoittaa tiettyjä työn piirteitä mainostoimistoissa. Tällaisia ovat työntekijöiden jatkuva valmius ja kiire saada tuote valmiiksi sovittuun päivämäärään mennessä, kommunikointi eri suuntiin, joustavuus ja palvelualttius.

Vaikka työtä mainostoimistoissa voi luonnehtia luovaksi, se on samalla asiakaspalvelutyötä, jota määrittävät asiakkaiden toiveet, aikataulut ja tarpeet.

Liikuntapalvelualan työssä feminisoitumisen käsite tavoittaa työn naisenemmistöisyyden ja osa-aikaisuuden. Toki myös tämä ala on asiakaspalveluala, joskin eri lähtökohdista kuin markkinointiviestintäala. Siinä missä mainostoimistoissa asiakkaiden tarpeet määrittelevät työtä, liikuntapalvelualalla asiakkaille tarjotaan tiettyjä tuotteita, joista he valitsevat mieluisensa.

Persoonallista, ruumiillista ja pätkissä

Uusi työ on käsite, jonka alle on koottu joukko 2000-luvun työelämän ja työn tekemisen piirteitä. Niitä ovat työn subjektivoituminen, tietoistuminen, affektisoituminen ja prekarisoituminen.

Työ kiinnittyy entistä tiukemmin tekijänsä persoonaan, ulkonäköön ja tunteisiin sekä niiden esittämiseen. Samaan aikaan työ pirstoutuu osa-aikaisuuksiksi, pätkittyy ja muuttuu henkilökohtaisiksi projekteiksi. Lisäksi uusi työ on joustavaa ja liikkuvaa paikaltaan ja sisällöltään.

Empiirisesti tutkimus keskittyi markkinointiviestintäalan yrityksiin, niiden johtoon ja työntekijöihin. Aineistona olivat haastattelut, joita analysoitiin lähinnä sisällönanalyyttisin menetelmin.

Sopimusten neuvottelusta tärkeä työelämätaito

Kummallakaan alalla ei ole yleissitovaa työehtosopimusta, mutta alat näyttävät alat poikkeavan toisistaan merkittävästi sopimisessa.

Mainostoimistoissa palkkojen paikallinen neuvotteleminen on helppoa, ja haastateltavat kokevat palkkansa nousevan ”automaattisesti” työtehtävien muututtua.

Liikunta-alan palkat sen sijaan eivät juuri ole neuvoteltavissa. Liikunnanohjaajalla ei juuri ole mahdollisuuksia saada omaa palkkaansa nousemaan kuin lisäämällä työtunteja. Se ei aina ole mahdollista: tunnit keskittyvät iltoihin, ja liikkuminen paikasta toiseen vie monien liikunnanohjaajien työaikaa.

Tutkijat olettavat, että kummallekaan alalle ei neuvotella työehtosopimusta, vaan kollektiivisten sopimusten purkaminen jatkuu. Molemmilla aloilla työsuhteet korvattaneen laskuttavilla alihankkijoilla, jotka työskentelevät useille eri työnantajille.

Liikuntapalveluala on siitä esimerkki, jota myös monet muut alat seurannevat. Tällöin sopimisen muodot ja sopimusten neuvottelu saavat uudenlaisen, entistä merkittävämmän roolin työntekijöiden kannalta. Sopimusten neuvottelusta tulee entistä keskeisempi työelämätaito, jonka hallitseminen turvaa hyvän aseman työelämässä.

Keskeinen kysymys tietenkin on, mitä tapahtuu niille työntekijöille, joilta sopimusten neuvottelu ei suju tai jotka ovat neuvotteluissa selkeästi alakynnessä.

Toimittaja
Leena Huovila

Aineisto

Tuija Koivunen, Katri Otonkorpi-Lehtoranta, Minna Leinonen, Tuula Heiskanen, Päivi Korvajärvi. . Tampereen yliopisto, Yhteiskuntatieteiden tiedekunta, Työelämän tutkimuskeskus. Työraportteja 100/2018. 48 sivua. Avaa

ISBN 978-952-03-0846-9 (nid) ISBN 978-952-03-0847-6 (pdf) ISSN 0785-2657