Vaikutusvuoro – draama ja neurotiede vuorovaikutustaitojen oppimisessa

Hanketiedot

Hankenumero
200232

Hakija
Sirke Seppänen

Toteuttaja
Sirke Seppänen

Lisätietoja
Sirke Seppänen
sirke.seppanen@helsinki.fi

Toteutusaika
1.7.2020 - 30.6.2021

Työsuojelurahaston päätös
15.6.2020
24 000 euroa

Kokonaiskustannukset
24 000 euroa

Tulokset valmistuneet
21.3.2022

Tiivistelmä

Nykypäivän työelämässä on pystyttävä jakamaan ja kehittelemään ideoita yhdessä ja toimimaan vuorovaikutteisesti. Tässä väitöstutkimuksessa sekä tehdään aikaisempaa laajempaa monialaista tieteenalojen yhteistyötä ammatillisten vuorovaikutustaitojen tutkimuksessa että rakennetaan ja validoidaan vuorovaikutuskoulutuksen tehokkuuden mittaamisen työkaluja.

Kyseessä on myös interventiotutkimus, jossa intervention kohteena oli sosiaalisen stressin lieventäminen. Tutkimuksen osallistujat olivat Helsingin yliopiston opettajaopiskelijoita (n=38), jotka hakivat lievitystä sosiaaliseen stressiin ja esiintymisjännitykseen. Opettajaopiskelijoille luotiin improvisaatiometodiin perustuva vuorovaikutuskoulutus, jossa tutkittiin poikkitieteellisesti sosiaalisen stressin kognitiivista ja fysiologista ulottuvuutta. Kognitiivista ulottuvuutta kartoitettiin kyselyllä ja fysiologista ulottuvuutta neurotieteen menetelmin mittaamalla osallistujien aivosähkökäyrää, kasvolihasten aktivaatiota, sykettä, ihon sähkönjohtavuutta ja stressihormoni kortisolia järjestettyjen vuorovaikutustilanteiden aikana.

Väitöstyö tarjoaa uutta, neurotieteellisesti perusteltua tietoa teatterilähtöisten menetelmien vaikuttavuudesta kaikille sosiaalisen vuorovaikutuksen parissa työskenteleville, erityisesti opettajille ja kouluttajille. Väitöstutkimuksen avulla voidaan entistä perustellummin ja tehokkaammin arvioida vuorovaikutuskoulutuksen vaikutuksia ja kartoittaa ne henkilöt, joille koulutusta kannattaa kohdentaa.

Hankkeen vastuuhenkilö

Sirke Seppänen

Tiedote

Improvisaatioharjoittelulla varmuutta vuorovaikutukseen ja esiintymiseen

21.3.2022

Tiivistelmä

Poikkitieteellinen väitöstyö tutki soveltavaa improvisaatiota vuorovaikutuksen kontekstissa. Opettajaopiskelijat osallistuivat interventioon, jonka vaikutuksia kartoitettiin kyselyin ja neurotieteen menetelmin. Tulosten mukaan vuorovaikutustilanteita voidaan mallintaa realistisesti improvisaation keinoin. Jo suhteellisen lyhyt improvisaatioharjoittelu voi lisätä erityisesti epävarmojen henkilöiden vuorovaikutusvarmuutta sekä lieventää esiintymisjännitystä. Tutkimus tuo sekä teoreettista pohjaa improvisaation hyödyntämiseen työelämän vuorovaikutustilanteiden mallintamisessa että tarjoaa uutta, empiiristä tietoa improvisaatioharjoittelun vaikuttavuudesta. Tietoa voi hyödyntää kaikissa työelämän kohtaamisissa kahvitauoista koulutuksiin.

Lähtökohdat

Improvisaatiolla tarkoitetaan yleisesti esiintymistä tai toimintaa, jota ei suunnitella etukäteen. Soveltava improvisaatio mahdollistaa vuorovaikutustilanteiden tutkimisen ja harjoittelun kuvitteellisessa ja psykologisesti turvallisessa ympäristössä. Psykologinen turvallisuus on erityisen tärkeää, kun harjoitellaan haastavissa vuorovaikutustilanteissa toimimista. Innovatiivinen työ yhdisti kasvatustieteen, teatterin, psykologian ja neurotieteen menetelmiä kokemuksellisen oppimisen tutkimisessa.

Aineisto

Tutkimuksen osallistujat olivat Helsingin yliopiston opettajaopiskelijoita (n = 39), jotka hakivat lievitystä sosiaaliseen stressiin ja esiintymisjännitykseen. Vuorovaikutusvarmuutta mittaavan kyselyn kehittämisen osalta aineistoon yhdistettiin Johanna Novákin keräämä kyselyaineisto (yhteensä n = 206).

Väitöstyö liittyi Opetusministeriön Kehittyvä opettajankoulutus -hankkeeseen (KEHU). Lisäksi tutkimus kuuluu Helsingin yliopiston Cicero Learning – Learning, Brain and Technology -verkostoon.

Menetelmät

Väitöstyössä luotiin improvisaatiometodiin perustuva interventio, jossa tutkittiin poikkitieteellisesti oppimiskokemusten kognitiivista ja fysiologista ulottuvuutta. Kognitiivista ulottuvuutta kartoitettiin itsearviointien (vuorovaikutusvarmuus, itsetunto ja koettu stressi) kautta ja kehollisia vaikutuksia neurotieteen menetelmin mittaamalla osallistujien kehollisia vasteita (syke, sykevälivaihtelu, ihon sähkönjohtavuus, kasvolihasten aktivaatio, aivosähkökäyrä ja stressihormoni kortisoli).

Tulokset ja johtopäätökset

Jo suhteellisen lyhyt improvisaatioharjoittelu voi lisätä etenkin epävarmojen henkilöiden vuorovaikutusvarmuutta sekä lieventää esiintymisjännitystä. Kehollisten vasteiden mukaan improvisaatiokurssilaiset olivat rentoutuneempia esiintymisvuoroa odottaessa kuin verrokit. Lisäksi fiktiivisten ja aitojen sosiaalisten torjuntojen keholliset vasteet eivät systemaattisesti eronneet toisistaan. Tulosten mukaan sosiaalisia tilanteita voi mallintaa realistisesti soveltavan improvisaation keinoin.

Uutuusarvo ja sovellettavuus

Väitöstutkimus loi teoreettista pohjaa soveltavan improvisaation käyttämiseen työelämän vuorovaikutustilanteiden mallintamiseen. Tutkimus tuotti myös uutta, empiiristä tietoa improvisaatioharjoittelun kehollisista vaikutuksista sekä validoidun vuorovaikutusvarmuuden itsearviointimittarin vuorovaikutuskoulutusten vaikutusten arviointiin. Poikkitieteellinen työ osoitti myös käytännön suuntaviivoja improvisaation ja neurotieteen yhdistämiselle vuorovaikutuksen kokeellisessa tutkimuksessa.

Aineisto

Seppänen et al 2019 Theater Improvisation Promoting Interpersonal Confidence of Student Teachers: A Controlled Intervention Study Avaa

Seppänen et al 2020 Effects of Improvisation Training on Student Teachers’ Behavioral, Neuroendocrine, and Psychophysiological Responses during the Trier Social Stress Test Avaa

Seppänen et al 2021 The Paradox of Fiction Revisited—Improvised Fictional and Real-Life Social Rejections Evoke Associated and Relatively Similar Psychophysiological Respon Avaa

Seppänen et al 2021 -Validated Interpersonal Confidence Questionnaire to Measure the Impact of Improvisation Training Avaa