Vireyden edistäminen

Tiivistelmä

Hankkeen vastuuhenkilö

Mikko Välimaa

Tiedote

Vireyden edistäminen ei suju itsestään

Väsymys on yksi yleisimmistä vuorotyön haitoista. Vireyttä edistäville ratkaisuille ja käytännöille on selkeästi tarvetta, mutta niiden toteuttaminen käytännössä vaatii merkittäviä panostuksia. Niin voi todeta Työterveyslaitoksen torkkuhankkeen perusteella.
 
Työterveyslaitos arvioi yövuoroon ajoitetun organisoidun nokostauon sekä vireyden hallintakeinoihin tähtäävän koulutuksen ja oppaan toimivuutta sekä vaikutuksia kolmivuorotyössä paperiteollisuudessa, Stora Enson Tainionkosken ja Kaukopään yksiköissä.
 
Työsuojelurahasto tuki interventiotutkimusta.
 
Tottumusten muuttaminen hidasta
 
Tulokset unta, vireyttä ja vireyden hallintakeinoja selvittävistä kyselyistä osoittivat, ettei mitään merkittäviä muutoksia ollut havaittavissa interventioiden eli nokostauon, vireyskoulutuksen ja vireysoppaan lukemisen jälkeen.
 
Joitain lieviä myönteisiä muutoksia esiintyi lähinnä unen laadussa työvuorojen välissä.
 
Yksi merkittävä havainto oli se, että suurin osa vastaajista ei yleensä tee mitään virkistävää kokiessaan itsensä väsyneeksi työssä tai työmatkalla autoa ajaessa. Toiseksi merkittäväksi havainnoksi nousi, että noin kolmasosa vastaajista koki suurta uneliaisuutta yövuorojen loppupuolella.
 
Tulos vahvistaa käsitystä, että omien tottumusten muuttaminen on hidasta, vaatii aikaa ja mahdollisesti asian esillä pitämistä kauemmin kuin hankkeessa oli mahdollista.
 
Mikäli nokostaukokäytäntöä yövuorossa aiotaan jatkaa, tutkijoiden mukaan on hyvä vielä arvioida siihen liittyviä käytännön järjestelyitä sekä mahdollisuutta lisätä tietoisuutta vireyden merkityksestä toimintakyvylle ja turvallisuudelle.

Nokosilla ei vaikutusta työn sujuvuuteen
 
Osallistujat olivat Stora Enson Tainionkosken ja Kaukopään tehdasyksiköiden kolmivuorotyöntekijöitä. Näiden yksiköiden 170 työntekijästä 67 antoi suostumuksen hankkeeseen. Heistä hankkeen eri vaiheisiin ja kyselyihin osallistui 33–54 henkilöä. Tulokset perustuvat paljolti niiden 30 henkilön kokemuksiin, jotka täyttivät sekä alku- että loppukyselyihin.

Nokostaukoa kokeili viisi kuukautta kestäneen mittausjakson aikana 22 työntekijää (13 prosenttia). Heistä puolet kokeili nokostaukoa vain kerran, viisi henkilöä kaksi kertaa ja seitsemän henkilöä vähintään kolme kertaa.
 
Nokostauon käyttöaste vaihteli huomattavasti eri työpisteiden ja vuorojen (ryhmien) välillä. Yleisin syy joko olla kokeilematta tai keskeyttää kokeileminen oli hankalaksi koetut järjestelyt.
 
Ne, jotka kokeilivat nokostaukoa, raportoivat sen parantaneen erityisesti vireyttä ja toimintakykyä yövuoron loppupuolella. Suurin osa vastaajista koki, ettei nokostauolla ole merkittäviä vaikutuksia työn sujuvuuteen tai työyhteisöön.
 
Puolet vastaajista koki mahdollisuuden käyttää nokostaukoa olevan tasapuolista. Neljäsosa koki tämän epätasapuoliseksi.
 
Yli puolet vastaajista myös ilmoitti, että he käyttäisivät nokostaukoa ainakin silloin tällöin, jos käytäntö vakinaistettaisiin. Samoin suurin osa vastaajista arvioi käytännön vakinaistamisen olevan työyhteisön (vuoron) kannalta joko myönteinen tai ei ainakaan kielteinen asia.
 
Tunnin kestoiseen vireyskoulutukseen osallistui vain 24 henkilöä. Heistä vain alle puolet vastasi kyselyyn, joten kokemuksia koulutuksesta ei kyetty kartoittamaan.
 
Kaikille jaettua opasta vireyden hallintakeinoista piti melko hyödyllisenä suurin osa (72 prosenttia) vastaajista.

Totutaanko väsymykseen?
 
Kaikkiaan tulokset nokostauosta ja vireyskoulutuksesta ja -oppaasta viittaavat hieman yllättäenkin siihen, etteivät vuorotyöntekijät itse kokeneet väsymystä niin suureksi haitaksi kuin tutkimustulokset väsymyksen yhteyksistä esimerkiksi tapaturmiin antavat ymmärtää.
 
Kysymys saattaa olla monesta tekijästä, joista yksi on väsymykseen tottuminen. Tähän viittaa sekin, että suurin osa vastaajista ei tehnyt useimmiten mitään virkistävää kokiessaan itsensä väsyneeksi.
 
On mahdollista, että tutkimukseen osallistuneet henkilöt eivät olleet edustava otos kaikista yrityksen vuorotyöntekijöistä. Tutkimuksessa ei pystytty tarkkaan arviomaan sitä, millä perusteella henkilöt valikoituivat lopulliseen otokseen tai kuinka suuri tarve ja motivaatio vireyden ja unen parantamiseen tutkituilla oli verrattuna tutkimuksen ulkopuolelle jääneisiin.
 
Toinen tärkeä tekijä saattaa olla se, että osa vuorotyöntekijöistä kokee, että työssä tulisi kehittää ensisijaisesti muita asioita kuin vireyttä tukevia ratkaisuja. Muita yleisesti pinnalla olevia teemoja niin paperiteollisuudessa kuin monilla muillakin aloilla ovat työelämän nopeat muutokset ja työn epävarmuus.
 
Motivointi osallistumiseen näyttääkin tutkijoiden mukaan olevan aivan olennainen tekijä tällaisissa hankkeissa. Vireys on kuitenkin yksi konkreettinen tekijä, jonka edistämiseksi vuorotyössä voidaan konkreettisesti toimia ja johon jokainen voi itse vaikuttaa merkittävästi.

Toimittaja
Leena Huovila

Aineisto

Sallinen Mikael, Hakola Tarja, Puttonen Sampsa, Hublin Christer. 2012. Vireyden edistäminen vuorotyössä paperiteollisuudessa. Työterveyslaitos; Helsinki 2012. Avaa