Vuorotyöunihäiriön yleisyys ja yhteydet uneen, valveeseen ja työvuorojen piirteisiin

Tiivistelmä

Noin 22 % suomalaisista palkansaajista tekee vuorotyötä. Vuorotyö lisää usean sairauden riskiä ja voi johtaa muun muassa vuorotyöunihäiriön syntymiseen. Työn tarkoituksena on kuvata vuorotyöunihäiriön oireet eri työvuoroissa ja vapaalla ja pidemmän palautumisjakson jälkeen. Lisäksi tavoitteena on määritellä häiriön yleisyys uusimpien kriteerien pohjalta ja selvittää yksilöllisten tekijöiden, työaikojen piirteiden ja vuorojärjestelmien vaikutusta häiriön riskiin. Työssä käytetään 10309 sairaalahenkilöstön työaikarekisteriaineistoon linkattua ja kyselyaineistoa ja erään yrityksen 44 vuorotyöntekijän kenttämittausaineistoa. Molemmat sisältävät tausta-, uni- ja vireyskyselyjä. Lisäksi kenttäaineisto sisältää unipäiväkirja- ja aktigrafiseurantaa, EEG-pohjaisia kotimittauksia sekä reaktioaikatestejä kotona ja töissä. Kaikki osatöiden aineistot on analysoitu. Ensimmäinen osajulkaisu on julkaistu ja toinen on arvioitavana julkaisusarjassa. Kolmas ja neljäs osajulkaisu valmistuvat keväällä 2019. Hypoteesina on, että häiriöstä kärsivien vireys ja uni on heikompaa yö- ja aamuvuorojen yhteydessä ja että palautuminen työstä on hitaampaa kuin terveillä. Tämän työn perusteella työterveyshuoltoon ollaan kehittämässä sieltä puuttunut vuorotyöunihäiriön seulontamenetelmä, joka tunnistaa yksilöllisiä ja vuoroihin liittyviä riskitekijöitä. Näin voidaan ehkäistä häiriölle alttiille työntekijöille koituvia terveyshaittoja.

Hankkeen vastuuhenkilö

Päivi Vanttola

Tiedote

Vuorotyöunihäiriö: yleisyys, ilmeneminen ja palautuminen

Tiivistelmä

Väitöstutkimus ”Shift work disorder: prevalence, manifestation, and recovery” kartoittaa vuorotyöntekijöiden työaikoihin liittyvää unettomuutta ja voimakasta väsymystä, niin kutsuttua vuorotyöunihäiriötä. Häiriön yleisyyden lisäksi väitöskirjassa tarkastellaan eri työvuoroihin liittyvää unettomuutta ja väsymystä sekä työntekijöiden kykyä palautua vuorotyöstä. Tutkimus perustuu sekä epidemiologiseen kyselyyn ja siihen linkattuun työaikarekisteriin että objektiivisia mittauksia sisältävään kenttäaineistoon. Tulosten perusteella vuorotyöunihäiriön määritelmä vaikuttaa vahvasti siihen kuinka yleiseksi häiriö arvioidaan. Sekä epidemiologiset että kenttätulokset viittaavat siihen, että vuorotyöunihäiriö liittyy tehottomampaan palautumiskykyyn.

Lähtökohdat

Vuorotyöunihäiriötutkimuksia on hankala verrata keskenään häiriön kirjavan määrittelyn takia. Vaikka häiriön kriteerit päivitettiin Kansainvälisessä unihäiriöluokituksessa (ICSD-3) vuonna 2014, tieteelliset julkaisut perustuvat pääosin vanhoihin ICSD-2-kriteereihin ja subjektiivisiin mittareihin. Väitöstyössä havainnollistettiin työaikojen ja häiriön kriteerien vaikutusta arvioihin häiriön yleisyydestä. Lisäksi häiriön ilmenemistä ja siitä palautumista tutkittiin ensimmäistä kertaa arjessa.

Aineisto

Työ perustuu kahteen aineistoon; 1) Sairaalavuorotyöntekijöiden (n = 4831) kyselyvastauksiin ja niihin linkattuun työaikarekisteridataan ”Työajat kuntasektorin henkilöstön seurantatutkimuksessa” -hankkeessa (2015, Työterveyslaitos) sekä 2) lentoaseman maahenkilöstön (n = 44) kyselyvastauksiin ja kolmiviikkoiseen kenttätutkimukseen ”Vuorotyöunihäiriö – Seulonta ja diagnoosimenetelmien kehittäminen työterveyshuoltoon” -hankkeessa (2012-2013, Työterveyslaitos, THL ja Finnair Terveyspalvelut).

Menetelmät

Sairaala-aineistossa häiriön yleisyyttä verrattiin eri vuorojärjestelmien ja eri vuorotyöunihäiriökriteerien välillä poikkileikkausasetelmassa. Kyselyyn perustuvia vapaa-ajan oireita tutkittiin regressioanalyysillä. Häiriöstä kärsivän 22 lentoasematyöntekijän ja yhdeksän verrokin uni-valverytmiä työ- ja vapaapäivinä arvioitiin kolmen viikon kenttämittausdatasta (unipäiväkirja, aktigrafia, aivosähkökäyrä ja reaktioaikatestit) sekamallien ja parametristen testien avulla.

Tulokset ja johtopäätökset

Häiriön yleisyys jäi ICSD-3-kriteereillä pienemmäksi kuin ICSD-2-kriteereillä. Jotta tutkimusten tulokset eivät vääristyisi, vain harvoin oireilevia ei pitäisi diagnosoida vuorotyöunihäiriötapauksiksi. Yövuorojen lisäksi uni ja vireys näyttäisi häiriytyvän vuorotyöunihäiriössä myös aamuvuorojen yhteydessä. Vapaapäivinä häiriö liittyi vähäisempään korvausuneen ja yleisempään väsymykseen, mikä kielii heikommasta kyvystä palautua. Pidemmät vapaajaksot voisivat helpottaa häiriöstä kärsivien oireita.

Uutuusarvo ja sovellettavuus

Tutkimus osoitti, että ICSD-3-kriteeriin siirtyminen pienensi vuorotyöunihäiriön yleisyysarviota. Lisäksi aamuvuorojen näytettiin ensimmäistä kertaa olevan ongelmallisia häiriöstä kärsiville. Käytetty häiriön seulontamenetelmä kykeni sulkemaan muita unihäiriöitä pois, joten sitä voisi käyttää häiriön tunnistamiseen terveydenhuollossa. Häiriö liittyi heikompaan palautumiseen ja tulosten perusteella erityisesti häiriön unettomuusalatyypistä kärsivät voisivat hyötyä pidemmistä palautumisjaksoista.