Y-sukupolvi ja onnellisuuden tarve työelämässä

Tiivistelmä

Väitöskirjani tavoitteena on selventää mikä tekee ihmiset onnelliseksi työssä, miksi onnellisuus on työntekijöille tärkeää ja kuka on vastuussa onnellisuudesta työpaikalla. Tutkimukseni keskittyy Y-sukupolven edustajiin asiantuntijatehtävissä. Väitöskirjani tavoitteena on myös korostaa onnellisuuden merkitystä ja tarjota käytännön esimerkkejä työnantajille ja päättäjille siitä, mikä merkitys onnellisuudella on ja kuinka sitä voidaan työpaikalla lisätä. Koska onnellisuustutkimus on pääsääntöisesti määrällistä ja perustuu survey-kyselyihin, pyrkii tutkimukseni selventämään tarinoita numeroiden takana ja tarkentamaan mitkä asiat tuovat onnellisuutta työntekijöiden jokapäiväisiin tilanteisiin ja hetkiin. Narratiivisella tutkimusotteella on mahdollisuus tarjota uudenlaisia ajatuksia työssä koettavasta onnellisuudesta, kun työntekijät voivat itse kertoa mikä heidät tekee onnellisiksi. Koska puheen ja tekstin tuottaminen ei ole kaikille helppoa, ja koska myös aspektit, joita ei voi sanallisesti ilmaista ovat tutkimuksen arvoisia, on narratiivisen tutkimusotteen rinnalle tässä tutkimuksessa tuotu visuaalinen tutkimusote. Osallistujat tallensivat työtehtävissä koettavat onnellisuushetket ottamalla niistä valokuvia, jotka he lähettivät minulle WhatsApp-sovellusta käyttäen. Haastatteluissa pyysin heitä kertomaan tarinat kuvien takana. Tutkimukseni tavoitteena on myös selventää näiden menetelmien käyttöä onnellisuustutkimuksessa. Tulokset ovat käytettävissä loppuvuodesta 2017.

Hankkeen vastuuhenkilö

Ilona Suojanen

Tiedote

Onnellisuuspaineilla pimeä puolensa – yhteisvastuu tarpeen

Ilona Suojasen väitöstutkimuksen mukaan onnellisuus työssä alkaa olla jo vaatimus, erityisesti asiantuntijatehtävissä.

– Kyse ei ole siitä, että haluttaisiin olla onnellisia nimenomaan työpaikalla vaan siitä, että halutaan elää onnellista elämää, jossa työllä on iso rooli. Onnellisuus nähdään niin tärkeäksi, että työpaikkaa ollaan valmiita vaihtamaan, jos se ei tarjoa toivottavaa onnellisuustasoa, Suojanen sanoo.

Suojasen mukaan onnellisuustarpeilla ja suoranaisilla onnellisuuspaineilla on pimeä puolensa, jota ei voi jättää huomiotta. Väitöstutkimus käsitteli myös sitä, mikä lisää tutkijan mukaan tutkimuksen arvoa.

Yksilöä ei voi vetää yksin vastuuseen onnellisuudestaan esimerkiksi sairaassa työilmapiirissä. Aineiston pohjalta Suojanen hahmotti neljä vastuun näkökulmasta erilaista polkua onnellisuuteen työssä. Malli auttaa organisaatioita keskustelemaan onnellisuuden vastuun jakautumisesta työpaikalla.

Y-sukupolven tuntoja

Suojasen johtamistieteiden väitöskirja Young professionals and the pursuit of happiness at work tarkastettiin Edinburghin yliopistossa 21. syyskuuta 2017. Työsuojelurahasto tuki väitöskirjatyötä loppuunsaattamisstipendillä.

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, mikä tekee ihmiset onnelliseksi työssä, miksi onnellisuus on työntekijöille tärkeää ja kuka on vastuussa onnellisuudesta työpaikalla.

Aineistonsa tutkija kokosi vuoden 2015 aikana. Tutkimuksen osallistujat (24) edustivat Y-sukupolvea (1980-luvun alun ja 1990-luvun puolivälin välillä syntyneet) ja molempia sukupuolia.  He toimivat asiantuntijatehtävissä muun muassa koulutus-, energia-, finanssi-, terveydenhuolto- ja suunnittelualoilla.

Aineistonkeruussa tutkimusote oli narratiivinen ja visuaalinen: haastatteluja oli yhteensä 48, ja valokuvia onnellisuushetkistä kertyi analysoitavaksi 203.

Onnistumisen kokemuksia ja merkityksellisyyttä

Tutkimuksen mukaan tärkeimmät onnellisuuden mahdollistajat työpaikalla olivat: autonomia, ympäristö, ihmiset, työn merkityksellisyys ja onnistuminen työssä.

Onnellisuushetkiä oli erityisesti silloin, kun osallistujat kokivat voivansa vaikuttaa siihen missä, milloin, miten ja kenen kanssa työskentelevät. He halusivat kokea olevansa osa ympäröivää maailmaa – eivät vankeja työpaikalla. Lisäksi he halusivat työskennellä mielenkiintoisten ja aitojen ihmisten kanssa.

Vastauksissa korostuivat erityisesti identiteetin säilyttäminen, autenttisuus ja mahdollisuus vaikuttaa omaan työhön ja maailmaan.

Onnen ja menestyksen pakko

Tutkimushaastatteluissa piirtyi kuva täydellisestä asiantuntijasta, joka on positiivinen, puhelias ja avulias. Tämä lisää paineita olla hyväntuulinen ekstrovertti työpaikalla sekä peittää huonot päivät tai epäonnistumiset muilta. On pakko olla onnellinen ollakseen menestyjä.

Suurin osa haastatelluista koki olevansa itse vastuussa omasta onnellisuudestaan. He kokivat, että heidän on suhtauduttava kurjiinkin asioihin oikealla tavalla.

Suojasen mukaan on kuitenkin kestämätöntä ja suorastaan julmaa vetää yksilö yksin vastuuseen omasta onnellisuudestaan.

– Pitäisikö masentuneen ihmisen vain toivoa itsensä onnelliseksi, tai sairaassa työilmapiirissä työskentelevien vain asennoitua asioihin positiivisesti? kysyy Suojanen.

Tutkijan mukaan onnellisuus on monisyinen ilmiö, johon vaikuttavat esimerkiksi persoonallisuus, lapsuus, koulutus ja ympäröivä kulttuuri ihmisineen.

Jaettuun onnellisuusvastuuseen

Toisaalta noin kolmasosa haastatelluista koki, että onnellisuusvastuu pitää jakaa työpaikalla yksilön, työnantajan ja työyhteisön kesken. Kun kaikki ottavat vastuun yhteisestä onnellisuudesta, päästään parempiin tuloksiin, sillä onnellisuus koostuu sitä tukevasta elämäntilanteesta ja yksilön ponnistuksesta.

Suojasen mukaan tarvitaan lisää keskustelua siitä, kuka on vastuussa onnellisuudesta työpaikalla: pomo, työtoverit vai työntekijä itse? Kenen tehtäviin kuuluu onnen kehittäminen, säilyttäminen ja suojelu työpaikoilla, joissa keskitytään tehokkuuteen ja tuloksentekoon?

Suojasen hahmottaman mallin mukaan vastuussa ovat 1) työntekijä, 2) pääsääntöisesti työntekijä, 3) vastuu on jaettu ja 4) kaikki muut paitsi työntekijä. Malli auttaa näkemään onnellisuusvastuun ja sen jakautumisen haasteita sekä perustelee yhteisvastuun tärkeyden.

Toimittaja
Leena Huovila

Aineisto

Väitöskirja Ilona I. Suojanen. .  Doctor of Philosophy. The University of Edinburgh. 2017. Avaa