Yhteisen dialogisen johtamisen kehittämishanke Pakilan seurakunnassa

Tiivistelmä

Yhteisen dialogisen johtamisen kehittämishanke Pakilan seurakunnassa vuosina 2013 – 2015 – Segmenttilähtöisen asiakasanalyysin hyödyntäminen seurakunnan yhteisöllisen toiminnan kehittämisen välineenä

Kirkon toimintaympäristössä on tapahtunut nopeita muutoksia, jotka ovat pakottaneet seurakunnat arvioimaan uudelleen niiden perinteisiä toimintatapoja. Henkilöstö on kokenut muutoshaasteen osin turhan vaativana ja yhteisen strategian löytäminen on ollut haasteellista.

Hanke toteutetaan Helsingissä Pakilan seurakunnassa. Kehittämistyön kohteena ovat seurakunnan koko henkilöstö ja myös luottamushenkilöt. Hankkeen aikana hyödynnetään segmentointityökalua, joka auttaa hahmottamaan alueen ihmisten käyttäytymisen takana olevia sosiokulttuurisia tekijöitä (kulutuskäyttäytymisestä elämänkatsomukseen).

Hankkeen aikana seurakunnassa rakennetaan dialoginen kehittämismalli, jonka avulla opetellaan käymään rakentavaa keskustelua seurakunnan tulevien vuosien toimintalinjoista (strategia). Kehittämistyön kärkenä on alueen ihmisten tarpeiden huomioiminen.

Hankkeen aikana opetellaan yhdessä muotoilemaan seurakunnallisia palveluita niin, että alueen ihmiset kokevat ne nykyistä paremmin omikseen. Tämä edellyttää seurakunnan työntekijöiltä uskallusta astua ulos tutuista työskentelytavoista ja -tiloista sekä kohdata alueen ihmiset heille luontaisissa elämänkonteksteissa. Kehittämisessä kiinnitetään erityistä huomiota vapaaehtoistoiminnan kehittämiseen.

Hankkeen vastuuhenkilö
kirkkoherra Leo Norja

Hankkeen vastuuhenkilö

Leo Norja

Tiedote

Pakilan seurakunta kouliintui dialogiin

Keitä seurakuntamme jäsenet oikeasti ovat? Millaiset toimintatavat heitä palvelisivat parhaiten? Miten minä voin rakentaa uudenlaista ammatti-identiteettiäni? Mikä on seurakuntamme strategia tulevina vuosina?

Pakilan seurakunta Helsingistä kävi läpi elintärkeitä kysymyksiä kahden ja puolen vuoden kehittämishankkeessa, joka mahdollisti toimintakulttuurin muutoksen. Työsuojelurahasto tuki hanketta kehittämisavustuksella.

Hankkeen keskeisenä tavoitteena oli synnyttää dialogi Pakilan asukkaiden sekä työntekijöiden ja seurakuntaneuvoston välille.

Hankkeessa saatiin luoduksi dialoginen kehittämismalli, jonka avulla opittiin käymään rakentavaa keskustelua seurakunnan tulevien vuosien toimintalinjoista ja lisäksi tekemään kipeitäkin toimintalinjauksia.

Kehittämistyön kärkenä olivat Pakilan alueen ihmiset ja heidän tarpeensa.

Uskomuksesta faktoihin

Luterilainen kirkko, erityisesti pääkaupunkiseudulla, on kohdannut 2000-luvulla hyvin nopean uskonnollisen asennemuutoksen, joka on ilmennyt sekä jäsenmäärän että uskonnollisen aktiivisuuden laskuna.

Seurakuntien toimintatavat eivät ole pysyneet muuttumaan ihmisten asennemuutosten tahdissa, vaan niiden toimintaa on johdettu perinteisestä työalalähtöisestä rakenteesta.

Työkaluna Pakilan seurakunnan yhteisöllisen toiminnan kehittämisessä käytettiin Kotimaayhtiöiden asiakasanalyysia varten luomaa Jäsen 360° -segmentointityökalua, jotta saataisiin tietää, keitä seurakunnan jäsenet oikeasti ovat ja mitkä ovat heidän tarpeensa.

Välineen tuottamat tiedot kyseenalaistivat työyhteisössä ja luottamushenkilöstössä yleisesti vallinneen käsityksen, että Pakila olisi erityinen saareke Helsingin alueella ja että pakilalaiset poikkeaisivat esimerkiksi elämänarvoiltaan muista helsinkiläisistä.

Osin käsitystä oli ruokkinut se, että Pakilassa kirkkoon kuulumisen prosentti on ollut Helsingin korkeimpia. Uskomus eli vahvana, vaikka työyhteisö oli viime vuosina uusiutunut paljon, ja työsuhteiden keston mediaani oli hieman yli kolme vuotta.

Miten tavoittaa irralliset?

Jäsen 360° -aineiston mukaan selvä enemmistö Pakilan seurakunnan alueella asuvista ihmisistä kuuluu seurakunnasta etäällä oleviin segmentteihin. Nämä segmentit ovat irralliset elämykselliset ja irralliset suoriutujat.

Heidän tavoittamisensa seurakuntien perinteisillä toimintatavoilla on hyvin vaikeaa. Tämä haastoi työyhteisöä pohtimaan seurakunnan perinteisen, yhteyteen ja toimintaan kutsuvan identiteetin merkitystä.

Samalla se haastoi työntekijöiden ammatillista identiteettiä ja vei heidät epämukavuusalueelle.

Rentoon palvelumuotoiluun

Kehittämishankkeessa opittiin yhdessä muotoilemaan seurakunnallisia palveluita niin, että alueen ihmiset kokevat ne nykyistä paremmin omikseen.

Tämä edellytti seurakunnan työntekijöiltä uskallusta astua ulos tutuista työskentelytavoista ja -tiloista sekä kohdata ihmiset heille luontaisissa elämänkonteksteissa.

Koko työyhteisö oli hankkeen aikana koolla 14 kertaa. Tämän lisäksi työyhteisö on kokoontunut kahdesti seurakuntaneuvoston kanssa.

Peilauspintaa laajasti

Hankkeen vastuuhenkilönä toimi kirkkoherra Leo Norja ja ulkopuolisena vastuukonsulttina TT, PD Pontus Salmi sekä Kotimaayhtiöiltä kouluttaja ja jäsenyysasiantuntija Mikko Hormio ja hankkeen alussa myös johtaja Mikko Hintsala.

Lisäksi tutkimusvaiheessa oli kiinteästi mukana dosentti, KTT Pikka-Maaria Laine. Hankkeessa sovellettiin toimintatutkimusta ja erityisesti ryhmä- ja yksilöhaastatteluissa narratiivisuutta teoreettis-metodologisena lähestymisenä muutoksen ymmärtämisessä.

Hanke on kiteytetty 88-sivuiseen loppuraporttiin.

Pontus Salmen ja Pikka-Maaria Laineen mukaan kehittämishankkeessa kerätty aineisto antaa hyvää peilauspintaa kirkkoa laajemminkin julkisen sektorin toimialoilla, jotka ovat saaneet pitkään toimia melko vakiintunein toimintavoin.
 

Toimittaja
Leena Huovila

Aineisto

Loppuraportti ja tiivistelmä

Pontus Salmi. Yhteisen dialogisen johtamisen kehittämishanke Pakilan seurakunnassa vuosina 2013-2015. Loppuraportti. Joulukuu 2015. Avaa

Avaa