Yhteisöllinen työhyvinvointimalli (YTY) – Työnohjauksellinen konsultaatio yhteisöllisen työhyvinvointimallin tukena erityisen haastavissa työympäristöissä

Tiivistelmä

Yhteisöllinen työhyvinvointimalli (YTY)-hankkeessa luodaan työnohjausta hyödyntävä toimintamalli yhdessä kolmivuorotyötä tekevien psykiatrisen asumiskuntoutuksen työntekijöiden ja heidän esimiestensä kanssa. Tavoitteena on osallistavan toimintatutkimuksen sekä positiivisen psykologian ideoita hyödyntäen rohkaista työyhteisöä etsimään yhdessä ratkaisuja työhyvinvoinnin kysymyksiin.

Hankkeessa tutkitaan kolmen organisaation työnohjausprosessien kautta työyhteisön vuorovaikutussuhteita, niissä onnistumisia ja työnohjauksen vaikutusten ulottamista koko työyhteisön ja organisaation kokonaisuuden hyödyksi. Tutkimuksen aikana tuotetaan uutta tietoa, joka on hyödynnettävissä laajasti etenkin psyykkisesti kuormittavissa työympäristöissä. Osallistavan toimintatutkimuksen keinoin tutkitaan yhteisöllisen työtavan ehtoja ja edellytyksiä. Henkilöstölle järjestetään työpajoja yhteiskehittämisen edistämiseksi. Aineistoa kerätään lisäksi kyselyillä, haastatteluilla ja oppimispäiväkirjoin.

Hankkeen tuloksista raportoidaan eri vaiheissa artikkeleina ja loppuraporttina. Hankkeen tulokset ovat käytettävissä elo-lokakuussa 2016. Hankkeen aikana on tavoitteena herättää keskustelua tärkeästä aiheesta. Tätä tarkoitusta varten järjestetään mm. tietoiskuja asiantuntijaorganisaatioille esimerkiksi aamukahvi-infotilaisuuksien muodossa hankkeen aikana, viimeistään keväällä 2016.

Hankkeen vastuuhenkilö

Sirpa Mertala

Tiedote

Yhteisöllistä työhyvinvointia psykiatriseen työhön

Yhteisöllisen työhyvinvoinnin malli kehitettiin kolmessa työyhteisössä, jotka tarjoavat psykiatrisia asumispalveluita mielenterveyskuntoutujille. Työpaikat keskittyivät erityisesti työyhteisön kommunikaatiosuhteisiin ja siihen, miten työnohjauksella voidaan parhaiten tukea henkilöstöä, työyhteisöä ja organisaation perustehtävää.

Yhteisöllistä työhyvinvointia ja työnohjauksen vaikutuksia tutkittiin ja kehitettiin hankkeessa, jonka toteuttivat Kuntoutussäätiöstä erikoistutkija Sirpa Mertala ja projektipäällikkö, kehittäjä Kimmo Terävä. Kyseessä oli toimintatutkimus, ja hankkeeseen osallistuneet työpaikat olivat tutkimuskumppaneita, eivät tutkimuksen kohteita.

Työsuojelurahasto rahoitti tutkimusta, jonka tuloksia voidaan hyödyntää erityisesti psykiatrista työtä tekevien mutta myös yleisesti kaikkien työpaikkojen vuorovaikutussuhteiden kehittämisessä.

Jatkuvan kriisin paineessa

Tutkimukseen osallistuneet työyhteisöt tuottavat tehostettua palveluasumista kolmessa vuorossa vahvasti tukea tarvitseville psyykkisesti sairaille henkilöille.

Asukkaat eivät pääsääntöisesti kuntoudu esimerkiksi itsenäisempään asumiseen tai työelämään – tilanne voi päinvastoin kääntyä huonompaan. Työyhteisöissä psykoottinen sairaus on jatkuvasti läsnä, ja työntekijät toimivat ikään kuin jatkuvan kriisin paineessa, vaikka esimerkiksi kriisityönohjausta ei ole. Lisäksi työhyvinvointia kuormittavat tavanomaisemmat ihmissuhdetyön piirteet.

Asumisyksikkö on paitsi työyhteisö, myös asukkaiden koti. Työtä tehdään lähellä asukkaiden yksityistä tilaa, ja heidän näkökulmansa on vahvasti läsnä perustyössä. Silti työn on perustuttava ammatillisuuden periaatteille.

Kompleksisuusajattelua ja kommunikaatiosuhteita

Tutkimuksen viitekehykseen kuuluivat kompleksisuusajattelu ja kommunikaatiosuhteet.

Kompleksisuusajattelu perustuu ihmisten toimijuuteen. Toimijat antavat ja saavat palautetta, josta tehdään tulkintoja. Näiden perusteella tehdään valintoja esimerkiksi sen suhteen, kuinka toimitaan.

Kommunikaatiosuhteissa ihmiset ilmaisevat tulkintojaan ja kokemuksiaan ja samalla muovaavat kommunikaatiosuhteita tietoisesti ja tiedostamattaan.

Kompleksisuusajattelu johdattelee havaitsemaan, että selkeyttä ei yhteisenä ymmärryksenä ole helppo saavuttaa.

Esimerkiksi työnohjaustilanteessa yksi odottaa keskustelua työtovereiden välisistä ristiriidoista, toinen konkreettisia uusia työkaluja asiakastilanteeseen, kolmas puhetta työssäjaksamisesta ja keinoja tämän parantamiseen ja neljäs rentoa yhdessä olemista rankan työpäivän keskellä.

Erilaisilla odotuksilla on vaikutusta siihen, millaiseksi tilanne muodostuu. Yhteistä tavoitetta ei kuitenkaan voi saavuttaa, ellei erilaisista odotuksista olla tietoisia. Dialogiin yhteisistä tavoitteista ei päästä, ellei keskustelua erilaisista tavoiteodotuksista avata.

Tutkimuksen aineistona olivat henkilöstöille suunnattu verkkokysely, säännölliset kehittämiskokoukset, työnohjausistuntojen seurantapäiväkirjat, työnohjaajien haastattelut ja työpajat. Hankkeen aineistoja on pohdittu yhdessä ja peilattu käytäntöihin.

Kaikilla vastuu omalta osaltaan

Työhyvinvointia lisäävä työyhteisö edellyttää avoimuutta ja luottamuksen rakentamista sekä sitoutumista. Kaikilla työyhteisön jäsenillä on tästä vastuu omalta osaltaan.

Työn käytännöt ja rakenteet voivat sekä tukea että hajottaa työyhteisöä. Kommunikaatiosuhteissa on otettava huomioon, miten johto, esimiehet ja työntekijät sekä myös työnohjaajat kommunikoivat keskenään ja poistavat vaikutusten syntymistä ehkäiseviä kuiluja.

Esimiehellä on psykiatrisissa asumispalveluissa kaksoisrooli: esimiestyö ja asukkaiden ohjaaminen. Esimiehen esimerkillä on suuri vaikutus koko työyhteisöön. Esimiehet kuten työntekijätkin voivat huomaamattaan lisätä negatiivista virettä työpaikoilla. Johdon ja henkilöstön käsitys työnohjauksesta, sen riittävistä vaikutuksista ja siitä mihin työnohjaus on tarkoitettu voi olla hyvinkin erilainen.

 Johdon ja esimiesten tehtävänä on fasilitoida organisaatiossa kehityksen ja hyvien vaikutusten jatkumoa ja esimerkiksi työnohjauksen suhteen rohkaista hyödyntämään sitä sekä osoittaa aitoa kiinnostusta henkilöstön hyvinvoinnista.

Työnohjaaja ei ole pelastaja

Työnohjaajaan kohdistuu paljon erilaisia odotuksia. Työnohjaajan ei ole mahdollista vastata kaikkiin odotuksiin, mutta hänen oltava kuulolla ja koetettava tunnistaa myös sellaista, jota ei ääneen lausuta.

Työnohjaaja ei kuitenkaan ole pelastaja tai johda kehittämistyötä. Myös työnohjaaja saa odottaa osallistujilta ammatillista suhtautumista.

Työnohjaus on mahdollistava rakenne: sen kautta parhaimmillaan opitaan yhdessä ja muovataan yhteistä työhyvinvointia, joka perustuu ammatillisen perustehtävän ympärille.

Työnohjauksen kriisiytyessä on tuloksellisempaa heittäytyä organisaation kulttuurin rohkeaan analyysiin ja muutostekoihin sen sijaan, että tyydytään yksinomaan työnohjaajan vaihtamiseen.

Esimiehet ja johto huolehtivat avoimesta ja säännöllisestä keskusteluyhteydestä myös työnohjaajaan kanssa. Työnohjaajan tiuhan vaihtamisen sijasta pohditaan ensisijaisesti yhdessä, mistä kenkä puristaa.

Toimittaja
Leena Huovila

Aineisto

Sirpa Mertala, Kimmo Terävä, . Kuntoutussäätiön tutkimuksia 89/2016.  Unigrafia, Helsinki. ISSN 0358-089X ISBN 978-952-5961-58-4 ISBN 978-952-5961-59-1 (pdf) Avaa