Yhteistoiminnallinen kehittäminen kuntien rakenteellisissa uudistuksissa

Tiivistelmä

Kuntien palvelutuotannon järjestäminen tuloksellisesti ja henkilöstön työelämän laatua edistävästi on yhteydessä rakenteellisten muutosten toteutukseen. Työorganisaatioiden tuloksellisuutta, innovaatiokykyä ja työelämän laatua edistäviä toimintatapojen muutoksia etsitään myös työmarkkinaosapuolten Tuottavuuden pyöreän pöydän Palje -tutkimusohjelmassa, jonka yhteistoiminnallisen kehittämisen teemaan hanke kuuluu.

Tavoitteena on löytää muutoksessa elävien kunnallisten työyhteisöjen olosuhteisiin sopivia uusia muotoja johdon ja henkilöstön yhteistoiminnalle ja yhteistyölle. Hanke hyödyntää kunta- ja palvelurakenneuudistuksen arviointituloksia kuntien rakenteellisista muutoksista, palvelutuotannon tuloksellisuudesta ja työelämän laadusta.

Osallistujakunnissa selvitetään ryhmä- ja yksilöhaastatteluin, keiden toimesta ja miten viimeaikaiset muutokset on toteutettu ja mikä on ollut yhteistoiminnan, osallistavan johtamisen, työn organisoinnin ja työssä oppimisen paikka. Lisäksi tutkitaan, miten järjestettyyn yhteistoimintaa kuntien toimijat liittävät myönteisiä vaikutuksia ja mitä uusia yhteistoiminnan muotoja kuntiin halutaan.

Haastattelujen tulkinnat ja niihin perustuvat uudet toiminnan linjaukset tehdään osallistavaa toimintatutkimusta soveltaen.

Uusi tieto välitetään myös hankkeen keskustasoa edustavan ohjausryhmän reflektoitavaksi ja toimeenpantavaksi. Hanketta tukevat Palje-ohjelman tiedottamisen ja tiedon hyödyntämisen kanavat.
Tulokset valmistuvat vuoden 2013 lopussa.

Hankkeen vastuuhenkilö

Satu Kalliola

Tiedote

Muutos omalla radallaan, henkilöstö voi vaikuttaa vain vähän

Henkilöstön vaikutusmahdollisuudet kuntien muutostilanteissa ovat
sangen rajallisia eri syistä, lähinnä taloudellisten paineiden ja
asioiden käsittelykiireen takia.

Lakisääteinen yhteistoiminta koetaan usein muodolliseksi, ja sekä
työnantajat että työntekijät saattavat välillä tuntea sen ikäväksi
velvollisuudeksi. Siitä huolimatta yhteistoiminta hyvin hoidettuna
nähdään tärkeänä osana kuntaorganisaation toimintaa.

Tällaisiin tuloksiin päätyi Tampereen yliopiston yhteiskunta- ja
kulttuuritieteiden yksikkö tutkiessaan työnantajien ja
työntekijöiden välisen lakisääteisen yhteistoimintajärjestelmän
tilaa kuntien rakenteellisessa muutoksessa.

Tutkimuksen tekivät professori
Satu Kalliola ja tutkija
Esa Jokinen. Työsuojelurahasto tuki hanketta
tutkimus- ja kehitysmäärärahalla.

Henkilöstö muutoksen vastaanottajana

Laki työnantajan ja henkilöstön välisestä yhteistoiminnasta
kunnissa tuli voimaan vuonna 2007. Sen piirissä ovat kaikki kunnat
ja kuntayhtymät. Laki korvasi yleissopimuksen
yhteistoiminnasta.

Tutkimusta varten tehtiin 40 haastattelua – sekä työnantaja-
että työntekijäpuolelta – kolmessa erityyppisessä
eteläsuomalaisessa kunnassa. Ne valikoituivat kuntien
palvelurakennemuutoshankkeen (Paras) arviointitutkimukseen (Arttu)
osallistuneista kunnista.

Arttu-arvioinnissa kävi ilmi, että henkilöstö ei välttämättä
edes tiennyt, mistä Paras-uudistuksessa oli kyse – puhumattakaan,
että olisi vaikuttanut muutokseen.

-Tutkimuksemme vahvisti tämän tuloksen laadullisesti.
Lakisääteisessä yhteistoiminnassa ei ole keinoja saada laajemmin
henkilöstön näkemyksiä esille. Varsinkin jos on kyse isommasta
uudistuksesta, ei vain ole rahkeita, aikaa eikä tapoja kovin
laajasti käsitellä yksityiskohtia henkilöstön kanssa ja siten
vaikuttaa muutoksen etenemiseen, Jokinen kertoo.

Hänen mukaansa kolmelle tutkimuskunnalle oli yhteistä, että isot
muutokset jyräävät omalla radallaan ja yhteistoimintamenettely
saattaa typistyä ja kärjistyä työnantaja- ja työntekijäpuolen
väliseksi vääntämiseksi ja asioiden mekaaniseksi hyväksymiseksi,
mahdollisesti pienin muutoksin.

-Samaan hengenvetoon on kuitenkin todettava, että lakisääteinen
yhteistoiminta koetaan tärkeäksi. Vaikka kehittävä ja keskusteleva
yhteistyö jää vähälle, yhteistoimintaelimellä on kuitenkin
esimerkiksi mahdollisuudet turvata riittävän varhainen aisoista
tiedottaminen henkilöstölle. Viestintä on erittäin tärkeätä,
Jokinen sanoo.

Kangistunutta, mutta tarjoaa myös
mahdollisuuksia

Yhteistoiminnan lakisääteistyminen 2000-luvulla on paikoin
kangistanut yhteistoimintaa.

-Joidenkin mielestä asiat hoidettiin aiemmin paremmin, kun lain
tuomaa painoa ei ollut. Toisaalta tuo kuitenkin tiettyä vakaata
pohjaa, kun kaikissa kunnissa on lakiin perustuva
yhteistoimintamenettely.

Jokisen mukaan laki suo myös mahdollisuuksia rakentaa
kuntakohtaisia käytäntöjä.

Toisissa kunnissa yhteistoiminta on haluttu pitää muodollisena,
ja etenkin työnantajapuoli suhtautuu siihen vähän hylkien ja
ikävänä velvollisuutena. Joissakin kunnissa taas – vähän
henkilöistäkin riippuen – halutaan käydä myös syvällisempää
keskustelua.

Pikemmin yhteistyötä kuin vastakkainasettelua

Tutkimuksen tuloksissa korostui myös näkemys, että hyvän
edustuksellisen yhteistoiminnan haasteena on hillitä
työhyvinvoinnin heikkenemistä sekä paineita autoritaarisiin,
johtajakeskeisiin ja hallinnon sujuvuutta korostaviin
suoraviivaisiin ratkaisuihin.

-Henkilöstö kokee joutuvansa riepotelluksi muutoksissa. Ei voi
väittää, että työhyvinvointi olisi romahtanut uudistuksissa, mutta
henkilöstövoimavara-ajattelu saisi olla kautta linjan vahvempaa
kunnissa. Tosin tässä tutkimuksessa mukana oli vain kolme kuntaa,
Jokinen sanoo.

Hankkeessa vietiin läpi ideariihi työnantajapuolen ja
työntekijäjärjestöjen kanssa.

-Ajatukseksi kiteytyi, että yhteistoimintaa pitäisi ajatella
pikemminkin yhteistyönä kuin työnantajan ja työntekijöiden
vastakkainasetteluna. Kyseessä on yhteisten asioiden käsittely ja
ryhmäpäätösten tekeminen, ei edunvalvonta.

Jokisen mukaan työorganisaatioissa pitäisi kiinnittää erityistä
huomiota siihen, että yhteistoiminta säilyisi orgaanisena eli
kykenevänä käsittelemään näkemyseroja ja myös itseensä liittyviä
kysymyksiä. Tämä luo tukirakennetta vaikeiden asioiden
käsittelemiseen myös tuotanto- ja kehittämisjärjestelmien puolella,
kuitenkaan siirtämättä vastuuta kokonaan niille.

Yhteistoimintaosaamista tarvitaan nykyistä enemmän nimenomaan
pitkän tähtäimen tuloksellisuustyössä. Nykyisessä kuntahallinnossa
joudutaan kamppailemaan niukoista resursseista, ja samalla korostuu
tarve pohtia myös, millaisia arvoja kunnat yhteiskunnassa
edustavat.

Tutkimuksessa käytettiin arvostavaa, sosiaalipsykologista
tutkimusotetta. Kun tutkimussuhteessa on riittävästi
vuorovaikutusta, arvostava tutkimusote ei estä, vaan voi edistää
kriittistä pohdintaa ja kaikkien osallisten oppimista.

Toimittaja
Leena Huovila

Aineisto

Yhteistoiminnallinen kehittäminen kuntien rakenteellisessa muutoksessa. Loppuraportti TSR-hanke 112001. Tampereen yliopisto, yhteiskuntatieteiden ja kulttuuritieteiden yksikkö, Porin yksikkö ja Työelämän tutkimuskeskus. ISBN 978-951-44-9507-6 http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-44-9507-6 Avaa