Yksilöllisen riskiprofiilin mukaisen alaselkäkivun hoitomallin vaikuttavuus työterveyshuollossa. Ryvässatunnaistettu kontrolloitu tutkimus

Tiivistelmä

Hankkeen tavoitteena on selvittää, onko yksilöllisen riskiprofiilin mukaisen selkäkivun hoitomallin käyttöönotto työterveyshuollossa vaikuttavaa ja kustannustehokasta. Tutkimukseen soveltuvat kaikki 18-65 -vuotiaat alaselkäkipupotilaat, joilla ei ammattilaisen arvion mukaan ole kivun taustalla kiireellistä tutkimusta tai hoitoa edellyttävää vakavaa tautia. Tutkimukseen tulee osallistumaan arviolta noin 600 potilasta. Työterveyshuollon yksiköt (yhteensä 29 yksikköä ympäri Suomea) on satunnaistettu toimimaan joko uuden hoitomallin tai normaalin hoitokäytännön mukaisesti. Hoitomallin omaksumista tehostetaan kouluttamalla työterveyshuollon yksikköjen henkilökuntaa ja tarjoamalla heille käyttöön uusia menetelmiä (Start-selkäkysely, työkyvyttömyysriskiä arvioiva Örebron kysely ja kääntämämme kokonaisvaltaisesti painottunut alaselkäkivun potilasopas).
Hoitomallissa voidaan tarjota potilaille yksilöllisempää hoitoa kunkin potilaan tarpeeseen ja tutkimuksista saatuun vaikuttavuuteen perustuen. Aktiiviyksikköjen ammattilaiset (lääkärit ja työfysioterapeutit) saavat alkuun 4 päivän tehokoulutuksen ja jokaiseen yksikköön järjestetään lisäkoulutusta.

Pyrimme lopuksi arvioimaan miten työterveyshuoltoyksikköjen toiminnan kehittäminen on onnistunut ja mitkä tekijät ovat sitä edesauttaneet ja miten sitä voisi parantaa. Verrokkiryhmän yksiköille pyritään järjestämään tutkimuksen loppumisen jälkeen koulutus uuteen hoitomalliin, mikäli se osoittautuu toimivaksi ja vaikuttavaksi.

Hankkeen vastuuhenkilö

Jaro Karppinen

Tiedote

Yksilöllisen riskiprofiilin mukaisen alaselkäkivun hoitomallin vaikuttavuus työterveyshuollossa

Tiivistelmä

Hankkeen lyhyt biopsykososiaalisesti painottunut selkäpotilaiden hoitomallin koulutus tuotti koulutusyksiköissä positiivisia muutoksia selkäpotilaiden sairauspoissaolokäytäntöihin vaikkakin tutkimuksessa rekrytoiduilla potilailla ei havaittu eroja koulutus- ja vertailuryhmien välillä vastemuuttujissa mukaan lukien sairauspoissaolot. Ryhmähaastattelujen perusteella ammattilaisten kokonaisvaltaisessa selkäpotilaiden arvioinnissa, vuorovaikutuksessa ja riskinarviontikyselyiden käytössä tapahtui positiivisia muutoksia. Koulutuksessa oli mukana kuitenkin vain pieni osa yksiköissä työskentelevistä selkäpotilaita hoitavista ammattilaisista. Implementointia onkin järkevää edistää kattavammin kullakin työterveyshuollon palvelutuottajalla.

Lähtökohdat

Terveyden palveluvalikoimaneuvosto (Palko) on antanut suosituksen, että biopsykososiaalinen kuntoutus kuuluu terveydenhuollon palveluvalikoimaan, kun selkäkipu alkuvaiheen hoidosta huolimatta pitkittyy tai kun selkäkipujaksot ovat toistuvia, ja toiminta- ja työkyky on sen vuoksi uhattuna. Esteenä kuitenkin on, ettei alaselkäkivun biopsykososiaalisen arvioinnin ja kuntoutuksen osaamista ole Suomessa juuri lainkaan työterveyshuollossa.

Aineisto

Tutkimukseen saatiin mukaan yhteensä 27 työterveyshuollon yksikköä kuudelta eri palveluntuottajalta. Osallistuvien yksiköiden (koulutus- ja vertailuryhmä) ammattilaisia kehotettiin rekrytoimaan normaalien vastaanottojen yhdessä selkäpotilaita tutkimukseen. Potilaita rekrytoitiin 315 (42,5 % miehiä, keskimääräinen ikä 45 vuotta). Koulutusyksiköiden terveydenhuollon ammattilaisille (n=50) tehtiin puoli-strukturoidut ryhmähaastattelut keväällä 2019 vuosi koulutuksen jälkeen.

Menetelmät

Potilaiden raportoimia vastemuuttujia koulutus- ja vertailuryhmissä vertailtiin monitasoisella sekamallinnuksella, jossa hyödynnettiin kolmitasoisia lineaarisia tai yleistettyjä lineaarisia sekamalleja. Potilaiden hoitoon liittyvät kustannukset arvioitiin potilailta sähköisistä potilaskertomuksista sekä HILMO- ja AvoHILMO-rekistereistä. Ammattilaisten haastatteluaineistosta edistäviä ja estäviä tekijöitä arvioitiin laadullisesti (deduktiivisesti) Theoretical Domains Framework-viitekehyksessä.

Tulokset ja johtopäätökset

Ryhmien välillä ei ollut merkittäivä eroja toimintakyvyssä tai muissa vastemuuttujissa (ml. sairauspoissaolot) 1 vuoden kohdalla. Yksikkötasolla koulutusyksikköjen keskimääräisissä sairauspoissaoloissa (kaikki hoidetut potilaat) oli laskeva trendi, mitä ei havaittu vertailuyksiköissä. Haastatteluissa toiminnan muutosta edistävät ja estävät tekijät selkäpotilaan arviossa liittyivät vahvimmin työterveyshuollon toimintaympäristöön, taitoihin, päätöksen tekoon ja ammatilliseen rooliin.

Uutuusarvo ja sovellettavuus

Aktiiviyksiköille tarvitaan pidempää koulutusta kuin tässä annettu (3-7 pv), mutta jo tällä lyhyellä koulutuksella saatiin positiivisia vaikutuksia yksikköjen sairaupoissaolokäytäntöihin, Ryhmähaastattelujen perusteella aikaresurssi on merkittävä estävä tekijä potilaiden arviossa, mutta osa ammattilaisista pystyi järjestämään enemmän aikaa selkäpotilaille. Vuorovaikutuksessa tapahtui myönteisiä muutoksia koulutetuilla. Riskinarviointikyselyt olisi hyvä olla sähköisessä muodossa.

Aineisto

Jaro Karppinen, Jouko Remes. Työterveyslaitos. Yksilöllisen riskiprofiilin mukaisen alaselkäkivun hoitomallin vaikuttavuus työterveyshuollossa. Loppuraportti. 2021
ISBN 978-952-261-961-7 (PDF) Avaa