Yliopistojen määräaikaisten tutkijoiden asema ja rooli tietotaloudessa

Tiivistelmä

Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten yliopistojen muutokset ovat vaikuttaneet määräaikaisessa palvelussuhteessa olevien tutkijoiden asemaan yliopisto-organisaatiossa ja rooliin osana tietotaloutta vuonna 1993 alkaneella tulosjohtamisen kaudella. Tutkimushankkeen kannalta kolme keskeisintä yliopistoihin kohdistuvaa muutosta Suomessa ovat budjetin ulkopuolisen tutkimusrahoituksen ja tutkijakunnan kasvu sekä uusi yliopistolaki. Tutkijoista on muodostunut tietotalouden kannalta keskeinen usein joustava resurssi. Lain myötä yliopistojen oikeudellinen asema muuttui, mikä merkitsi kasvanutta autonomiaa ja uutta itsenäistä työnantaja-asemaa.

Tutkimuksessa kartoitetaan määräaikaisten tutkijoiden määrän muutosta ja selvitetään, miten muutokset yliopistoissa ovat vaikuttaneet tämän henkilöstöryhmän asemaan ja työsuhteiden pysyvyyteen. Minkälaiset ovat tutkijoiden työn edellytykset, päämäärät ja tavoitteet. Tutkimuksessa käytetään tilastoaineistoja määrällisen kehityksen analyysiin. Määräaikaisten tutkijoiden tasemaa tarkastellaan yksilötason kysymyksenä kysely- ja haastatteluaineistojen avulla. Yliopistojen työnantaja-asemaan liittyviä muutoksia kartoitetaan asiakirjojen ohella haastatteluaineistolla.

Hankkeen vastuuhenkilö

Seppo Hölttä

Tiedote

Yliopistotutkija työn imussa, stressin kourissa

Yliopistojen tutkijat kokevat työnsä merkitykselliseksi ja itsenäiseksi. Toisaalta määräaikainen ja epävarma työ stressaa tutkijaa. Tällainen ristiriita todentui Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulun tutkimuksessa. Määräaikaisten tutkijoiden työhön keskittynyttä tutkimusta rahoitti Työsuojelurahasto.
 
Yliopistouudistuksen vanavedessä yliopistojen uudet työsuhteet muuttuivat valtaosin määräaikaisiksi. Tutkijat arvioivat, että määräaikaisen tutkijan työn plussat ja miinukset voivat kasautua, jolloin työt ja kokemus niiden tekemisestä erkanevat toisistaan.

Määräaikaisuus vain laajenee
 
Johtamiskorkeakoulun tutkijat päättelevät, että Suomessa akateeminen kulttuuri perustuu siihen, että tutkija tekee työnsä ensisijaisesti määräaikaisissa palvelussuhteissa. Jo aiemmissa tutkimuksissa on todettu, että yliopistot erottuvat muista työnantajista määräaikaisten isossa määrässä.
 
Yliopistoissa pidetään tohtorikoulutusta itsestään selvästi määräaikaisena akateemisena pätevöitymisvaiheena. Sama maisterin pohjakoulutus muissa töissä toisi yleensä toistaiseksi jatkuvan palvelussuhteen, paremmalla palkalla.
 
Myös juuri väitelleisiin post doc -tutkijoihin on alettu yhä kattavammin soveltaa yliopistoissa tuttua määräaikaisuutta ja pätevöitymisvaihetta.

Yliopistot ovat valtion laitoksista tylyimpiä

Tutkijat tarkastelivat erityisesti ulkopuolisella rahoituksella palkattujen projektitutkijoiden työuraa. Tutkijat päätyvät kysymään, mikä erottaa yliopistotutkimuksen muusta valtion tutkimuslaitoksissa tehtävästä tutkimuksesta. Näissä muissa tutkimuslaitoksissa pääosa palvelussuhteista on näet toistaiseksi jatkuvia.

Tutkijoiden mukaan yliopistojen henkilöstöpolitiikkaa mullisti yliopistojen nousu työmarkkinaneuvottelujen täysivaltaiseksi osapuoleksi. Vaikka samassa neuvottelupöydässä istuvat yliopistojen henkilöstöjärjestöt, uusi yliopistolaki ei juuri näy muuttaneen yliopistojen henkilöstöhallintoa.

Epävarma, mutta tärkeänä pidetty työ

Tutkimuksen sähköiseen kyselyyn vastanneet olivat yksimielisimpiä siitä, että määräaikaiset työsuhteet aiheuttavat epävarmuutta. Toisaalta lähes kaikki pitivät työtään hyvin merkityksellisenä ja melko itsenäisenä.

Eniten vastaukset vaihtelivat, kun kysyttiin stressistä, ilmapiiristä, määräaikaisuuden seurauksista tutkimukselle ja palkkauksesta. Vastaus saatiin kahdeksan yliopiston 810 henkilöltä, vastausprosentti jäi 22:een.

Maistereiden ja tohtoreiden vastaukset erosivat palkkaukseen tyytyväisyydessä ja stressin kokemisessa. Myös ilmapiiri jakoi mielipiteitä.

Kohti kunnon keskustelua

Tampereen johtamiskorkeakoulun tutkijat toivovat, että tutkijanuran kehittämisestä yliopistoissa keskusteltaisiin. Jos työsuhteita ei vakinaisteta tai uran jatkuvuutta muuten vahvisteta, tutkijat näkevät monia uhkia:

Määräaikaisen työsuhteen epävarmuus vääjäämättä pitkällä aikavälillä heikentää tutkimustyön laatua, mikä vähentää yliopistouran houkuttavuutta.

Nykyinen urarakenne ei houkuta parhaita kykyjä akateemiselle tutkijan ja opettajan uralle, puhumattakaan ulkomaalaisten huippututkijoiden pysyvästä sijoittumisesta Suomeen.

Tutkimustyötä haittaa myös stressi, jota jatkuva kilpailu niukasta tutkimusrahoituksesta aiheuttaa.

Tutkijat korjaisivat epäkohtia tekemällä pitkäjänteisen kehittämisohjelman opetus- ja kulttuuriministeriön tulosneuvotteluprosessiin.

Toimittaja
Hannu Kaskinen

Aineisto

Raportti

Kuoppala Kari, Pekkola Elias, Kivistö Jussi, Siekkinen Taru, Hölttä Seppo. Tietoyhteiskunnan työläinen: suomalaisen akateemisen projektitutkijan työ ja toimintaympäristö. Tampere University Press. 2015.

978-951-44-9978-4 (painettu)

978-951-44-9979-41 (pdf) Avaa