Yritysten henkilöstövähennysten vaikutukset työpaikkansa menettäneiden ja yritykseen jääneiden työntekijöiden työuriin

Tiivistelmä

Tutkimus avaa uuden näkökulman työllisyysriskien sosiaalisten vaikutusten arvioimiseen. Tutkimus perustuu tilastokeskuksen FLEED rekisteriaineistoon, joka on yhdistetty työnantaja-työntekijäaineisto. Se mahdollistaa jopa 15 vuoden seurannan: irtisanottujen ja yrityksessä jatkavien urien vertailun sekä sen, miten työurien eriytyminen vaikuttaa yksilöiden terveys-, työvoima- ja sosiaaliturvaetuisuuksien käyttöön.

Tutkimuksessa selvitetään 1) miten yritysten työvoiman vähennykset vaikuttavat työpaikkansa menettäneiden ja yritysten palvelukseen jääneiden työntekijöiden myöhempiin työuriin ja 2) miten työurien eriytyminen vaikuttaa terveys-, työvoima-, ja sosiaaliturvaetuisuuksien käyttöön ja 3) ovatko irtisanomisen yhteydessä koetut riskit tilapäisiä, pysyviä vai toistuvia ja miten yhteiskunnalliset tukimuodot kohdentuvat ja vaikuttavat työmarkkinoille integroitumiseen?

Tutkimus toteutetaan Tampereen ja Itä-Suomen yliopistojen yhteistyönä, mutta se sisältää yhteistyötä KELA:n tutkimusosaston, Työterveyslaitoksen ja Eläketurvan keskusliiton tutkijoiden kanssa. Tutkimus käynnistyy 1.10.2012 ja sen on määrä valmistua vuoden 2014 loppuun mennessä. Tutkimuksesta julkaistaan työn kuluessa artikkeleita ja lopuksi loppuraportti.

Oletamme, että tutkimuksen tuottamalle tiedolle on kysyntää erityisesti nyt, kun työurien pidentämisestä on tullut avaintekijä niin talouden kestävän kehityksen kuin yksilöiden tulevan hyvinvoinnin kannalta.

Hankkeen vastuuhenkilö

pertti koistinen

Tiedote

Talouden suhdanteet kohtelevat eri-ikäisiä työnsä menettäneitä eri tavoin

Talouden suhdanteet vaikuttavat työnsä menettäneiden uudelleen
työllistymiseen, ja ne kohtelevat eri-ikäisiä eri tavoin.

Nuoresta iästä oli eniten etua uudelleen työmarkkinoille
kiinnittymisessä lama-aikana ja sen jälkeen (1992–1999), kun taas
vanhimmille työntekijöille työn menetys lama-aikana tarkoitti
nopeampaa työmarkkinoilta pois siirtymistä.

Vuonna 1992 irtisanotuilla 45 vuoden ikä muodostui
käännekohdaksi, jonka jälkeen todennäköisyys siirtyä pois
työmarkkinoilta kasvoi muihin ikäryhmiin verrattuna.

1990-luvun alun jälkeen kriittinen ikäpiste työmarkkinoilta
nopeaan pois siirtymiseen on siirtynyt myöhemmäksi. Kuitenkin
vanhimmat irtisanotut (52–60-vuotiaat) sijoittuivat nuoria
harvemmin vahvan työllisyyden uralle myös talouden hyvinä aikoina
ja siirtyivät nuoria useammin nopeasti ulos työmarkkinoilta.

Tulokset saatiin Tampereen yliopiston, Itä-Suomen yliopiston ja
Kansaneläkelaitoksen tutkimusosaston yhteistyönä tehdyssä
tutkimuksessa, jota Työsuojelurahasto tuki
tutkimusmäärärahalla.

Tutkimus tuotti uutta ja aikaisempaa yksityiskohtaisempaa tietoa
siitä, miten suhdannetekijät ja yksilölliset tekijät vaikuttavat
työurien jatkumiseen ja päättymiseen toimipaikan lakkauttamisissa
ja henkilöstövähennyksissä. Huomiota kiinnitettiin myös
työpaikoilla jatkaneiden työuriin.

Tutkimusaineistona käytettiin Tilastokeskuksen yhdistettyä
työntekijä-työnantaja-aineistoa (FLEED). Se mahdollistaa jopa 15
vuoden seurannan: irtisanottujen ja yrityksessä jatkavien urien
vertailun sekä sen, miten työurien eriytyminen vaikuttaa yksilöiden
terveys-, työvoima- ja sosiaaliturvaetuuksien käyttöön.

Lama koetteli irtisanottuja

Tulokset osoittivat, että uudelleen työllistyminen eriytyi
selvästi talouden suhdanteiden mukaan.

Keskeinen tulos oli, että 1990-luvun alussa työnsä menettäneiden
työllisyysurat eriytyivät enemmän kuin muina tarkasteluajankohtina –
1997 ja 2003 – ja että 1990-luvun laman aikaan irtisanottujen
työllisyydentaso jäi huomattavasti alemmalle tasolle kuin muina
vertailuajankohtina.

Pitkäaikaisesti heikentyneen työllisyyden uralle joutuneiden
osuus oli lama-aikana selvästi suurempi kuin nousun tai heikon
talouden kasvun aikoina.

Niinpä esimerkiksi vuonna 1992 irtisanotuista vain 47 prosenttia
päätyi irtisanomisen jälkeisinä vuosina vahvan työllisyyden urille,
kun taas vuosina 1997 ja 2003 työpaikkansa menettäneistä yli 80
prosenttia kiinnittyi vahvasti työmarkkinoille.

Työpaikkansa menettäneiden työllisyysurat eriytyivät
työntekijöiden koulutustason, iän ja sukupuolen mukaan niin, että
vahvasti työmarkkinoille uudelleen kiinnittyneet olivat muihin
verrattuna nuorempia ja korkeammin koulutettuja.

Institutionaalisilla tekijöillä vahva merkitys

Tutkimuksen tulokset osoittivat myös institutionaalisten
tekijöiden vahvan merkityksen irtisanomistilanteissa.

Institutionaalisilla tekijöillä tutkijat tarkoittavat tässä
yhteydessä muun muassa uuden tutkinnon suorittamista,
työttömyysturvan ja työttömyyseläkeputken käyttöä.

Työttömyysputki ja varhaiseläkemahdollisuudet – erityisesti
työttömyyseläke – olivat työnsä menettäneille reittejä siirtyä
pysyvästi työvoiman ulkopuolelle, kun taas koulutusta käytettiin
erityisesti vahvistuvan työmarkkinoille kiinnittymisen uralla.

Tulokset osoittavat, kuinka 1990-luvulla työpaikkansa
menettäneille työttömyyseläke oli merkittävin reitti siirtyä
nopeasti työmarkkinoiden ulkopuolelle, kun taas 2000-luvulla
irtisanotut siirtyivät yhä useammin vanhuuseläkkeelle.

Kiinnostavana tuloksena tutkijat pitävät sitä, että vaikka
vuonna 1992 työpaikkansa menettäneiden työllisyyskehitys oli muihin
vertailuajankohtiin nähden huomattavasti heikompi, oli heissä
kuitenkin huomattavasti enemmän niitä, jotka päätyivät vahvistuvan
työllisyyden polulle ja joiden työllisyysuran vahvistuminen näytti
olevan yhteydessä hankittuun lisäkoulutukseen.

Hiljainen ja odotteleva vaihe saattoi kestää kolmesta neljään
vuotta, mutta sen jälkeen työllisyyskuukausien määrä alkoi kasvaa
ja saavutti seitsemännen tarkasteluvuoden lopulla lähes sen tason,
mille olivat yltäneet ne, jotka päätyivät alusta alkaen vahvan
työmarkkinoille kiinnittymisen uralle.

Ikä kriittisenä tekijänä

Tulosten tarkempi analyysi osoitti, että toimipaikan
lakkauttamisissa työnsä menettäneistä huomattavasti useammat
niistä, joiden irtisanominen ajoittuu talouden ja työllisyyden
suhteen hyvään aikaan, pääsee takaisin vahvan työllisyyden uralle
verrattuna niihin, jotka menettävät työpaikkansa kehnona
aikana.

Kun tutkijat analysoivat tarkemmin sitä, miten koulutus,
sukupuoli ja ikä vaikuttavat erilaisille työllisyysurille
päätymiseen talouden eri vaiheissa, he havaitsivat, että koulutus
ja sukupuoli eivät olleet aikariippuvaisia työmarkkinoille
kiinnittymisen selittäjiä, mutta sen sijaan ikä osoittautui
kriittiseksi tekijäksi.

Vanhimmat irtisanotut (52–60-vuotiaat) sijoittuivat nuoria
harvemmin vahvan työllisyyden uralle myös talouden hyvinä aikoina
ja siirtyivät nuoria useammin nopeasti työmarkkinoilta ulos.

Työmarkkinoilta ulos siirtyneitä oli erityisesti vuoden 1992
irtisanottujen joukossa, kun kolme neljästä 52–60-vuotiaasta
irtisanotusta siirtyi välittömästi pois työelämästä. Lisäksi
havaittiin, että vuonna 1992 irtisanotuilla 45 vuoden ikä muodostui
käännekohdaksi, jonka jälkeen todennäköisyys siirtyä pois
työmarkkinoilta kasvoi muihin ikäryhmiin verrattuna.

1990-luvun alun jälkeen kriittinen ikäpiste työmarkkinoilta
nopeaan pois siirtymiseen on siirtynyt myöhemmäksi.

Todennäköisyys kuulua vahvan työmarkkinoille kiinnittymisen
ryhmään oli selvästi positiivisin keski-ikäisillä sekä talouden
heikkoina että hyvinä aikoina. Sen sijaan nuorten joukossa – alle
35-vuotiailla – iän vaikutus kuulua vahvan työmarkkinoille
kiinnittymisen ryhmään oli positiivinen lama-aikana 1990-luvun
alussa.

Vuoden 1997 aineistossa iän vaikutusta nuorten joukossa ei
ollut, ja vuonna 2003 vaikutus oli negatiivinen.  

Toimittaja
Leena Huovila

Aineisto

Loppuraportti Arja Jolkkonen, Pertti Koistinen, Arja Kurvinen, Liudmila Lipiäinen, Tapio Nummi, Pekka Virtanen. Työura katkolla. Henkilöstövähennyksissä työpaikkansa menettäneiden ja toimipaikkoihin jääneiden työntekijöiden työmarkkinoille kiinnittyminen. Työraportteja 92/2016 Working Papers. Työelämän tutkimuskeskus, Tampereen yliopisto. ISBN 978-952-03-0022-7 ISBN 978-952-03-0023-4 (pdf) ISSN 0785-2657 Avaa

Julkaisun pysyvä osoite http://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/98490/978-952-03-0023-4.pdf?sequence=1

Artikkeli Arja Jolkkonen, Pertti Koistinen, Arja Kurvinen, Liudmila Lipiäinen, Tapio Nummi ja Pekka Virtanen (2014). Kohtalokkaat olosuhteet ja yksilölliset tekijät: Toimipaikan lakkauttamisen seurauksena työnsä menettäneiden kiinnittyminen työmarkkinoille. Kansantaloudellinen aikakauskirja 110.vsk. 4/2014 Avaa

Arja Jolkkonen, Pertti Koistinen, Arja Kurvinen, Liudmila Lipiäinen, Tapio Nummi ja Pekka Virtanen  (2017) Labour market attachment following major workforce downsizings: a comparison of displaced and retained  workers (2017). Work, employment and society 2017, 1-19.    Arja Jolkkonen, Pertti Koistinen, Arja Kurvinen, Liudmila Lipiäinen, Tapio Nummi ja Pekka Virtanen  (2017) Time of Displacement as a Predictor of Re-employment.  Nordic journal of working life studies Volume 7, Number 2, June 2017, 87-106. DOI: http://dx.doi.org/10.18291/njwls.v7i2.81596