109016 Loppuunsaattamisstipendi

Pakottavaan sääntelyyn perustuvien vaatimusten tutkiminen siviiliprosessissa -väitöskirja

26.1.2009

Väitöskirjatyössä tutkitaan oikeudenkäyntimenettelyä siltä osin kuin se vaikuttaa ns. pakottavaan (erityisiä suojelutavoitteita sisältävään) sääntelyyn nojautuvien vaatimusten tutkituksi tulemiseen siviiliprosessissa. Valtaosa työlainsäädännöstä on luonteeltaan juuri tällaista sääntelyä, joka pyrkii etukäteen määritellyn asianosaistahon eli työntekijän oikeusaseman turvaamiseen. Tähän verrattavia suojelutavoitteita sisältyy esimerkiksi sopimusten yleisiin sitovuusehtoihin tai kuluttajan asemaa turvaavaan sääntelyyn.

Oikeudenkäynnin sääntöjen näkökulmasta vaatimusten esille tulemiseen vaikuttavat asianosaisen vetoamisvelvollisuus eli velvollisuus erityisellä tavalla vedota edukseen vaikuttaviin tosiasioihin. Vetoamisvelvollisuuteen liittyy lisäksi uhka liian myöhäisessä vaiheessa esitettyjen vetoamislausumien jättämisestä huomiotta. (Vrt. ns. prosessuaalinen prekluusio) Keskeisenä tutkimusongelmana on vetoamisvelvollisuuden ilmeneminen pakottavan sääntelyn tilanteissa.

Tutkimus on oikeustieteellinen. Sen lähdeaineistoa ovat oikeudellinen sääntely, oikeuskirjallisuus ja tuomioistuimissa noudatettava oikeuskäytäntö. Erityisesti yksityisen asianosaisen oikeuksien tarkastelussa nojaudutaan oikeusfilosofiseen keskusteluun.

Tutkimuksen kysymyksenasettelut ovat käytännön oikeuselämän näkökulmasta erityisen merkityksellisiä. Vetoamisvelvollisuuden tai tuomarin kyselytoiminnan ulottuvuus pakottavan sääntelyn tilanteisiin ovat prosessin lopputuloksen kannalta vaikutuksellisia mutta tulkinnanvaraisia ongelmia, joihin ei ole esitetty selkeitä vastauksia. Työlainsäädäntö tulee sovellettavaksi päivittäin erilaisissa yleisen lainkäytön alaan kuuluvissa oikeusriidoissa.

Hankkeen vastuuhenkilö
Jari Vaitoja

Oikeudenkäynnin väittämistaakkaan selkeyttä

16.9.2016

Jari Vaitoja kysyy oikeustieteellisessä väitöskirjassaan, kuinka vastuu tosiasiaväitteiden esille tuomisesta jakautuu asianosaisten ja tuomioistuimen kesken. Hän tutkii, mihin väitteisiin asianosaisen vetoamisvelvollisuus kohdistuu ja kuinka tarkasti tosiasiaväitteet tulisi yksilöidä. Työsuojelurahasto tutki Vaitojan työtä loppuunsaattamisstipendillä.

Jos asianosainen ei vetoa riittävän aikaisin niihin tosiasioihin, joiden hän katsoo puoltavan omia vaatimuksiaan, hän voi menettää vetoamisoikeutensa.

Jos asianosainen vetoaa oikeudenkäynnissä uuteen väitteeseen tai esittää uuden vaatimuksen liian myöhään, joudutaan arvioimaan, onko hän huolimattomuuttaan laiminlyönyt velvoitteitaan.

Näitä riskejä lieventää tuomarille asetettu kyselyvelvollisuus. Asia on olennainen muun muassa työ- ja kuluttajaoikeudessa.

Oikeutta myös käytännöistä

Jos tuomari laiminlyö kyselyvelvollisuutensa, asianosaisen oikeussuoja heikkenee. On kuitenkin säätämättä, kuinka tuomarin kyselytoimintaa voi arvioida oikeudellisesti.

Iso osa esimerkiksi sopimusoikeudesta perustuu kirjoittamattomaan oikeuteen. Tyypillinen esimerkki kovin abstrakteista käsitteistä on sopimuksen kohtuuttomuus – se määrittyykin selvästi oikeuskäytännöistä.

Kirjoittamattomaan oikeuteen perustuu täsmällisesti vaikkapa työsopimuslain soveltamisalan määrittävä työsuhteen tunnusmerkistö.

Huomio tuomarin aktiivisuuteen

Tuomarin kyselyvelvoitteita Vaitoja määrittelee oikeusperiaatteista. Oikeuskirjallisuudessa ja -käytännössä on katsottu, että tuomarin velvollisuus kiinnittää asianosaisen huomiota johonkin uuteen vaatimukseen tai tosiasiaperusteeseen edellyttää oletusta asianosaisen vetoamisilmaisun epäonnistumisesta.

Vaitoja katsoo päinvastoin, että kyselyvelvollisuus tulisi perustaa etenkin siihen, mikä merkitys tuomarin aktiivisuudella tai passiivisuudella on oikeudenkäynnin lopputulokseen ja muihin vaikutuksiin asianosaisille. Jos vaihtoehtoisen tosiasiaperusteen soveltumisesta oikeusriitaan on alustavasti vahva näyttö, tuomarille tulisi aina asettaa kyselyvelvollisuus.

Vaitojan väitöskirja tarkastettiin Helsingin yliopistossa 7. marraskuuta 2014.

Toimittaja
Hannu Kaskinen

Should the Judge Be Assigned a Stricter Obligation to Seek to Prevent Unintentional Failure by Litigants to Present Essential Pleas in Civil Cases?

25.10.2016

The role of the judge in managing the presentation of factual claims in the civil process is highly dependent on the judge’s own preference, shows a doctoral thesis by Jari Vaitoja, who defended the thesis at the University of Helsinki on 7 November 2014. Although active process management can effectively moderate the undesirable effects of the burden of allegation and the preclusion to invoke new facts, many judges assume a rather passive attitude. The passive approach is justified by analogy with freedom of contract in private law. The doctoral thesis study was supported by a scholarship award from the Finnish Work Environment Fund.

The thesis deals with the various responsibilities of the parties and the court concerning the restriction and presentation of factual grounds for civil litigation claims and denials. Special focus is placed on grounds regulated by mandatory private law rules. Mandatory private law rules are included, for instance, in labour law, consumer protection law and provisions relating to the invalidity of unfair contract terms. Similarly, there are mandatory aspects in provisions for adjustment of compensation for damage.

The hearing of civil cases takes place at the initiative of the interested parties, who are obliged to invoke facts of law as grounds for their claims and denials.

Substantive process management is usually considered the most important way of moderating the undesirable effects of both preclusion and the burden of allegation. The study concurs with this view but also argues that there are difficult issues associated with juridical control of the activities of the judge, as it is unclear to what degree these activities can be directed by or evaluated in terms of judicial norms. Furthermore, it is uncertain whether a party would have effective legal remedies, if any, were the judge to neglect his duties.

The methodology of the study is for the most part legal-dogmatic, its purpose being to systemise and interpret the procedural norms. Main issues include the content of the burden of allegation, its implications for the responsibilities of the judge and litigants and neglect of substantive process management as grounds for not precluding new claims or new grounds for claims.

How can a party know which facts should be invoked and by what kind of statements this should be done in order to avoid losses of material rights? This is a difficult problem, requiring answers to questions such as how to distribute the burden between the parties and how to separate claims of facts, which have to be invoked, from claims of rights, for which the judge is responsible.

The thesis proposes defining a judge’s responsibilities on the basis of four main procedural principles of law with the help of procedural theory, preparatory legislative works and fundamental and human rights. They are aimed at promoting legal protection, procedural economy, procedural justice and regulative purposes of private law. The thesis provides examples of application of these principles to various typical situations of interpretation.


Translated and edited by
Esko Meriluoto

Hanketiedot

  • HakijaVaitoja Jari
  • Lisätietoja
  • Jari Vaitoja
    (09) 754 4738
    jari.vaitoja@helsinki.fi
  • Toteutusaika
  • 1.3.2009 - 30.6.2009
  • Arvioitu valmistumisaika
  • 30.5.2014
  • Työsuojelurahaston päätös
  • 26.1.2009
    6 000 euroa
  • Kokonaiskustannukset
  • 16 500 euroa
  • Tulokset valmistuneet 9.9.2016

Aiheluokitus