Mikä pilaa sisäilman – syyllisenä kosteus, homeet vai me itse?
Mikä suomalaisissa rakennuksissa sairastuttaa ihmisiä? Helsingin yliopiston mikrobiologian emeritaprofessori Mirja Salkinoja-Salonen ravistelee vakiintuneita arvioita rakennusten terveyshaittojen syistä.
Työsuojelurahaston tukeman laajan tutkimushankkeen tulokset Salkinoja-Salonen on koonnut kirjaan Diagnostisia työkaluja rakennusten patologiaan (2016). Raportti on runsaudensarvi, jossa näkökulmia ei ole yhtä tai edes kahtakymmentä vaan paljon enemmän.
Tutkimushankkeen Salkinoja-Salonen ja monijäseninen tutkijaryhmä toteuttivat Helsingin yliopiston elintarvike- ja ympäristötieteiden laitoksella. Hankkeen tavoitteena oli tunnistaa niitä mikrobiologisia, kemiallisia ja fysikaalisia ominaisuuksia ja olosuhteita, joita esiintyy terveyshaittaa aiheuttavissa rakennuksissa.
Salkinoja-Salosen mukaan rakennusten ominaisuuksien tunnistusmenetelmien puutteellisuuden takia ei tiedetä, mitkä ominaisuudet liittyvät käyttäjien terveyshaittoihin. Myös viranomaisohjeet sisätilojen laadun mittaukseen ovat riittämättömiä: vaikka ohjeistuksen mukaan tehdyissä tutkimuksissa ei löydy poikkeavaa, tilat saattavat silti aiheuttaa terveyshaittoja.
Sisäilmakorjauksissa on käytössä suoran toiminnan malli, jonka johtavia uskonkappaleita – niin kuin Salkinoja-Salonen luonnehtii – ovat kosteus ja home. Monissa tapauksissa kuitenkin saneerauksen jälkeen, kun kaiken pitäisi olla kunnossa, terveyshaitta ei poistukaan.
Hankkeessa tutkijat tekivät kokeita: esimerkiksi homeisen kipsilevyn toksisuus eli myrkyllisyys ei suinkaan vähentynyt kuivatuksen jälkeen vaan päinvastoin lisääntyi.
Kosteus on vain yksi osatekijä
Tutkimusta varten 18 rakennuksesta eristettiin 264 homenäytettä. Rakennukset olivat pääosin kouluja ja toimistoja, ja niissä oli vakavia sisäilmaongelmia. Näytteiden tutkimisessa hyödynnettiin ensi kertaa testipatteristoa, joka oli kehitetty aiemmassa Työsuojelurahaston hankkeessa (111084 Sisäilmatoksiinien soluvaikutukset). Näytteistä 135 todettiin toksisiksi.
Ydinkysymys oli: Mitkä olosuhteet aikaansaavat rakennuksen muuttumisen houkuttelevaksi nimenomaan toksiineja aineenvaihdunnassaan tuottaville mikrobeille?
– Kosteus on vain yksi eikä riittävästi selittävä osatekijä. Suomi on sitä paitsi moniin maihin verrattuna kuiva maa, jossa suhteellinen kosteus on suurimman osan vuotta tavattoman alhainen.
– Tuloksemme viittaavat siihen, että sisäilmaterveyshaittaa aiheuttavien rakennusten pääongelma ei ole liiallinen kosteus vaan sisätiloihin on luotu olosuhde, joka suosii tiettyjä vahvasti toksisia homeita. Näinkin suuressa aineistossa dominoivat kuivissa oloissa kilpailukykyiset myrkylliset homeet, jotka lisäksi ovat resistenttejä rakennuksessa käytetyille biosideille eli mikrobeja tappaville desinfioiville aineille, Salkinoja-Salonen sanoo.
Ongelmarakennuksille on myös tyypillistä bakteerien vähyys tai jopa täydellinen puuttuminen. Tämäkin viittaa runsaaseen biosidien käyttöön: pahimpien toksiinintuottajien kilpailijat on suorastaan raivattu tieltä.
Tärkein löydös: homemyrkyt etenevät nestepisaroina
Tärkeimmäksi löydökseksi nousi tieto, että terveyshaittatilojen tärkeimmät sisätilahomeet kuljettavat toksiininsa pieninä nestepisaroina, vesikkeleinä, eivätkä itiöhiukkasina.
Tutkimusryhmän jäsen Johanna Salo raportoi yleisen sisätilahomeen, Penicillium expansum, toksiineja sisältävistä vesikkeleistä Aalto-yliopiston rakennustekniikan diplomityössään 2014.
– Sittemmin havaittiin, että monet muutkin lajit erittävät toksiininsa vesikkeleinä. Myös itiöt ja rihmasto ovat toksisia, mutta vesikkeleiden toksiinipitoisuus on niihin verrattuna jopa monisatakertainen, Salkinoja-Salonen kertoo.
Tämä laittaa uusiksi sisätilanäytteiden keruutekniikat ja selittää tuloksia niistä tutkimuksista, joissa merkkejä homeesta ei ole, vaikka oireilua on. Tutkijat käyttivät pyyhintätekniikkaa mikrokuituliinalla: löydöksiä saatiin niin vaaka- kuin pystypinnoilta, kuten ovenkarmeista.
Huomio kostutinkemikaaleihin ja siivoustekniikkaan!
Tutkimuksessa nousi esiin hälyttävä sisäilmaa pilaava yhdistelmä: siivousaineiden kostutinkemikaalit (wetting agent) ja laitossiivouksessa 1990-luvulta alkaen käyttöön otettu leave-on-siivoustekniikka. Siinä siivousaineita ei huuhdota pois vaan ne jäävät kertymään kemikaalikuormaksi sisäpinnoille. Pääosa siivousaineiden kemikaaleista on haihtumattomia tai hitaasti haihtuvia kemikaaleja, joten ne eivät poistu tuulettamallakaan.
Kostutinkemikaali alentaa siivousaineessa veden pintajännitystä pienentämällä pisarakokoa ja levittää siten aineen laajalle. Kostutinkemikaali pirstoo kosteuden, homeiden toksiinipisarat ja desinfioivat biosidit nestesumuksi, joka altistaa tilojen käyttäjien keuhkot, silmät ja ihon.
– Tilanne on pahimmillaan esimerkiksi koululuokissa, joissa henkilötiheys on suuri ja on paljon hengityksestä tulevaa kosteutta. Lisäksi koneellisen ilmanvaihdon turbulenssi ja ihmisten ja tavaroiden liikkuminen levittävät aineita sisäilmaan, Salkinoja-Salonen sanoo.
Suurin osa yleisesti käytettävien siivousaineiden kostutinkemikaaleista ja muista ainesosista on EU-riskianarvioinnissa määritelty vakaviakin terveyshaittoja aiheuttaviksi.
– Nämä tiedot selviävät käyttöturvallisuustiedotteista. Selkeän tiedonjaon kautta pitäisi olla mahdollista saada työtiloista vastaavat tahot luopumaan tällaisista aineista ja siivoustekniikoista.
Lisätietoa: Bioreaktiiviset altisteet – Toksisia solureaktioita aiheuttavat toksiinit ja kemikaalit työtiloissa. Tutkimus. www.tsr.fi > Hae numerolla 112134.