102321 Tutkimus

Syöpään sairastunut työelämässä -kyselytutkimus

Työterveyslaitoksessa on käynnissä kolmesta osatutkimuksesta (rekisteri-, laadullinen ja kyselylomaketutkimus) koostuva tutkimusprojekti 'Syöpään sairastunut työelämässä'. Projektin kokonaistavoitteena on luoda monipuolinen kokonaiskuva syöpään sairastuneen selviytymisestä työelämässä ja siihen vaikuttavista tekijöistä. Tässä kuvattavalla kyselytutkimuksella selvitetään sairauden vaikutusta työhön paluuseen, työkykyyn ja työssä jaksamiseen sekä sairastuneiden työelämässä kohtaamien ongelmien yleisyyttä. Lisäksi selvitetään syöpään sairastuneiden näkemyksiä työterveyshuollon, esimiesten ja työtovereiden roolista työhön paluussa. Hanke toteutetaan yhteistyössä muiden pohjoismaiden kanssa. Kyselylomaketutkimus tehdään rintasyöpää (naiset) ja lymfoomaa tai paksusuolensyöpää (miehet) sairastaville/sairastaneille työikäisille henkilöille, joiden diagnoosista kulunut aika on 1-5 vuotta ja joiden primäärinen hoitoennuste on hyvä. Tutkimukseen valitaan yhteensä noin 1000 henki-löä. Jotta voidaan varmistaa syöpäpotilaiden kokemien ongelmien johtuvan nimenomaan syövästä, tehdään sama kysely soveltuvilta osiltaan suurusluokaltaan samankokoiselle vertailuryhmälle, joka on suhteutettu ikä-, ja sukupuolijakaumansa sekä asuin-paikkansa puolesta vastaamaan tutkimusjoukkoa. Kansaneläkelaitos on parhaillaan kehittämässä syöpäkuntoutukselle toimintamallia. Työterveyslaitoksen tutkimushankkeesta saatavia tuloksia on mahdollisuus soveltaa kuntoutusmallin kehittämisessä.

Hankkeen vastuuhenkilö
Marja-Liisa Lindbohm

Aineistoa Materials-välilehdellä.

SYÖPÄÄ SAIRASTANEET TARVITSEVAT MONIPUOLISTA TUKEA TYÖPAIKALLA

2007-10-03 00:00:00.0

Suomessa on arviolta 47 000 työikäistä syöpään sairastanutta. Yhä useampi heistä paranee ja palaa hoitojen jälkeen työhön. Töissä he toivovat saavansa tukea esimiehiltä, työtovereilta ja työterveyshuollolta.

Taudin vaikutus hyväennusteisen syövän sairastaneiden työllisyyteen on vähäinen, todetaan Työterveyslaitoksella tehdyssä kyselytutkimuksessa. Työsuojelurahasto tuki hanketta määrärahalla.

Tutkimuksessa havaittiin kuitenkin, että eri syöpätyyppiä sairastavien työllisyydessä ja eläköitymisessä oli selviä eroja. Työssäkäynnin todennäköisyys oli pienin keuhko-, kurkunpää- ja keskushermoston syöpää sairastaneilla. Kilpirauhassyöpään, kivessyöpään ja melanoomaan sairastuneet kävivät töissä yhtä usein kuin vertailuryhmään kuuluvat.

Työhön paluuta tukeva toimintamalli tarpeen


Huomattava osa syöpään sairastuneista toivoi enemmän tukea työpaikan toimijoilta ja työterveyshuollolta. Tutkijoiden mielestä esimiesten tulisikin kiinnittää nykyistä enemmän huomiota työhön palaavien työtehtävien suunnitteluun. Työterveyshuollon olisi puolestaan arvioitava työoloja työssä selviytymisen kannalta.

Työterveyshuollon olisi kiinnitettävä huomiota etenkin solunsalpaajahoitoa saaneisiin sekä niihin, joilla on syövän lisäksi muita pitkäaikaissairauksia. Imukudossyöpää sairastaneet ovat toinen paljon tukea tarvitseva ryhmä.

Kaiken kaikkiaan tutkimustulokset osoittavat, että työpaikoilla olisi syytä kehittää järjestelmällinen syöpäpotilaiden ja muiden pitkäaikaissairaiden työhönpaluuta tukeva toimintamalli. Mallin kehittämisestä vastaisivat työpaikan toimijat yhdessä työterveyshuollon kanssa.

Hanke osa laajaa tutkimuskokonaisuutta


Työsuojelurahaston tukema kyselytutkimus on osa Työterveyslaitoksen laajaa tutkimusprojektia, jonka tavoitteena on tutkia syöpään sairastuneiden sosioekonomista asemaa työmarkkinoilla ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Lisäksi tavoitteena on selvittää sairauden vaikutusta työssä selviytymiseen.

Kyselytutkimus on myös osa pohjoismaista hanketta, joka toteutetaan Suomen lisäksi Islannissa, Norjassa ja Tanskassa.

Kyselyyn vastasi 825 Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin HUSin syöpätautien klinikan potilasrekisteriin kuuluvaa naista ja miestä. Vastaajat olivat 25–57-vuotiaita ja sairastuneet vuosina 1997–2001 rintasyöpään, imukudossyöpään, eturauhassyöpään tai kivessyöpään. Näillä hyväennusteiseen syöpään sairastuneilla ei ollut aiempia syöpädiagnooseja eivätkä he kyselyä tehtäessä olleet sytostaattihoidossa.

Syöpään sairastuneille poimittiin Väestörekisteristä 995 henkilön verrokkiryhmä, joka asui Uudellamaalla ja jonka ikä- ja sukupuolijakauma oli sama kuin sairastuneilla.

Käytännön ja emotionaalista tukea kaivataan


Perhe ja ystävät on jo aiemmissa selvityksissä havaittu tärkeiksi syöpäpotilaiden tukijoiksi. Tässä tutkimuksessa lähdettiin selvittämään myös työpaikan toimijoilta toivottua ja saatua tukea sekä sairauslomalla että töihin paluun jälkeen.

Saatua ja toivottua tukea tarkasteltiin sekä sen laadun (emotionaalinen ja välineellinen tuki) että lähteen mukaan (esimiehet, työtoverit, työterveyshuolto). Lisäksi tutkittiin, oliko syöpätyypillä, hoidoilla tai muilla taustatekijöillä kuten sukupuoli, ikä, siviilisääty, koulutus ja ammatti yhteyttä tukeen.

Tutkimuksessa havaittiin, että syöpään sairastuneet olivat tyytyväisempiä saamaansa emotionaaliseen kuin käytännön tukeen. Tyytyväisimpiä he olivat työtovereilta saamaansa tukeen.

Sairastuneet toivoivat työterveyshuollolta merkittävästi enemmän käytännön tukea, muun muassa työolojen arviointia työssä selviytymisen kannalta sekä neuvoja. Monet toivoivat myös enemmän tukea esimiehiltä. Ennen kaikkea toivottiin sairauden huomioon ottamista työtehtävien suunnittelussa ja hoidossa.

Myötätunto ja yhteydenpito sairauden aikana koettiin myös tärkeäksi. Parantamisen varaa olisi, sillä lähes kolmannes sairastuneista toivoi lisää emotionaalista tukea työterveyshuollon toimijoilta, 18 prosenttia myös esimiehiltä.

Erityisesti imukudossyöpää sairastaneet sekä solusalpaajahoitoa saaneet miehet korostivat työterveyshuollon roolia. Tuen tarpeeseen vaikutti miesten kohdalla myös koulutustaso: mitä vähemmän koulutusta miehellä oli, sitä suuremmaksi tämä koki lisätuen tarpeen. Naisten kohdalla ei vastaavilla taustatekijöillä ollut vaikutusta tuen tarpeeseen.

Sairastuneiden ja verrokkien työllisyydessä ei suuria eroja


Työuran muutoksia tutkittaessa havaittiin, että syöpään sairastuneet olivat lähes yhtä usein työssä (77 prosenttia sairastuneista) kuin vertailuhenkilöt (78 prosenttia) tai työttöminä (sairastuneet 5,6 prosenttia, vertailuhenkilöt 5,4 prosenttia).

Syöpään sairastuneet joutuivat kuitenkin hieman useammin työkyvyttömyyseläkkeelle (10 prosenttia sairastuneista) kuin vertailuhenkilöt (6 prosenttia). Sairastuneista neljä prosenttia oli vaihtanut työpaikkaa syövän vuoksi, kolme prosenttia oli vaihtanut ammattia, kuusi prosenttia työtehtäviä ja kolme prosenttia oli jäänyt työttömäksi.

Sairastuneiden ja vertailuhenkilöiden välillä ei ollut eroa pakkoloman uhan, irtisanomisen uhan tai vastentahtoisen toisiin työtehtäviin siirtämisen kokemuksissa. Sairastuneista 48 prosenttia oli kuitenkin sitä mieltä, ettei heidän asemansa työssä ollut parantunut viimeisen kuuden vuoden aikana. Vertailuryhmässä näin ajattelevia oli 39 prosenttia.

Muissa osahankkeissa tietoa työkyvystä ja työhyvinvoinnista


Toisessa osahankkeessa tarkasteltiin syöpään sairastuneiden työkykyä ja todettiin, ettei heidän ja vertailuhenkilöiden yleisen työkyvyn välillä ollut tilastollisesti merkitsevää eroa.

Syöpään sairastuneista kuitenkin 26 prosenttia koki työkykynsä alentuneen. Henkilöt, joilla oli syövän lisäksi muita sairauksia tai jotka saivat solunsalpaajahoitoa, kokivat muita useammin työkykynsä huonontuneen syövän vuoksi.

Toisaalta ne sairastuneet, joiden organisaatioon sitoutuminen oli korkea tai joiden työpaikan ilmapiiri oli hyvä, kokivat muita harvemmin työkykynsä alentuneen.

Käynnissä on myös osatutkimus, jossa selvitetään syöpään sairastuneiden ja muun väestön kokemaa työn imua eli työhyvinvointia.

Alustavien tulosten mukaan syövästä toipuneet naiset kokivat hieman vähemmän työn imua kuin muu työssä käyvä väestö. Työn imu oli sitä vähäisempää mitä pitempään sairastunut oli ollut syövän vuoksi poissa töistä.

Työpaikan sosiaaliset voimavarat – hyvä ilmapiiri, esimiehiltä ja työtovereilta saatu tuki sekä asiallinen, välttelemätön kohtelu – vaikuttivat yhtä myönteisesti sekä sairastaneiden että sairastumattomien työhyvinvointiin. Persoonallisuustekijät eli optimistisuus ja pessimistisyys vaikuttivat kuitenkin enemmän syöpää sairastaneiden työhyvinvointiin.

Tuloksia hyödynnetty jo laajalti


Työterveyslaitos on osallistunut myös muihin syöpää ja työelämää käsitteleviin projekteihin. Tällainen oli muun muassa Suomen Syöpäpotilaat ry:n hanke Syöpä ja työelämä 2004–2006, jonka tarkoituksena on ollut antaa tietoa ja järjestää koulutusta syöpäpotilaiden työhön paluun helpottamiseksi.

Tutkimustuloksia on esitelty muun muassa Suomen Syöpäpotilaat ry:n tilaisuuksissa, Suomen Syöpäsairaanhoitajat ry:n koulutuspäivillä ja työterveystiimeille tarkoitetuissa seminaareissa.
Tuloksia on esitelty myös useissa kansainvälisissä kokouksissa. Niitä pääsee tarkastelemaan myös Työterveyslaitoksen verkkosivuilta.

Suomen Syöpäpotilaat ry:n julkaisemassa työhönpaluuoppaassa Takaisin työhön syövästä huolimatta (2005) sekä teoksessa Syöpä 2015 (artikkeli Taskila T., Lindbohm M-L., Hakanen J. Syöpä ja työelämä. Suomen syöpäyhdistyksen julkaisuja nro 68/2006) on hyödynnetty myös tutkimuksen tuloksia.

Tutkimukseen liittyviä artikkeleita


Tutkimustuloksista on kirjoitettu ja julkaistu myös artikkelit:
- Taskila T., Lindbohm M-L., Martikainen R., Lehto U-S., Hakanen J. Hietanen P. (2006.) Cancer survivors’ received and needed social support from their work place and the occupational health services. Supportive Care in Cancer 14/2006.
- Taskila T., Martikainen R., Hietanen P., Lindbohm M-L. (2007.) Comparative study of work ability between cancer survivors and their referents. European Journal on Cancer 43/2007.
- Taskila T., Lindbohm M-L., Martikainen R., Lehto U-S., Hakanen J., Hietanen P. (2007.) Syöpäpotilaat tarvitsevat enemmän työpaikan ja työterveyshuollon tukea. Suomen Lääkärilehti 33/2007.

Näistä kaksi ensimmäistä eli sosiaalista tukea ja työkykyä koskevat osatutkimukset sisältyvät myös Taina Taskilan väitöskirjaan, jossa liitteenä ovat lisäksi artikkelit:
- Taskila-Åbrandt Taina, Pukkala Eero, Martikainen Rami, Karjalainen Antti, Hietanen Päivi. (2005). Employment status of Finnish cancer patients in 1997. Psycho-Oncology 14/2005.
- Taskila-Åbrandt Taina, Martikainen Rami, Virtanen Simo V., Pukkala Eero, Hietanen Päivi, Lindbohm Marja-Liisa. (2004.) The impact ofeducation and occupation on the employ6ment status of cancer survivors. European Journal of Cancer 40/2004.

Suomalaisen kyselytutkimuksen aineisto on yhdistetty muista Pohjoismaista kerättyyn vastaavaan aineistoon. Tästä aineistosta on laadittu kaksi julkaisematonta tieteellistä käsikirjoitusta.

Toimittaja
Hilkka Heikinheimo

Aineistoa Materials-välilehdellä.

Julkaisu

Taskila Taina. (2007.) Cancer survivors at work. Work related problems and factors associated with their employment, work ability and social support from the work community. Finnish Institute of Occupational Health. People and Work Research Reports 80. ISBN 978-951-802-777-8, 978-951-802-778-5 (PDF), ISSN 1237-6183. 82 s. + Original publications I–IV.
Julkaisu pdf-muodossa.

Cancer Survivors Need Practical Support at Work

The Finnish Institute of Occupational Health is implementing an extensive research programme to investigate the socio-economic economic status of cancer survivors in the labour market and the effect of the disease on coping at work. As part of the programme, two questionnaire surveys were carried out among 25 to 57-year-old patients with a good prognosis selected from the patient registry of the Department of Oncology of the Hospital District of Helsinki and Uusimaa.

The first survey, with 640 respondents, found that the cancer survivors received most emotional and social support from their co-workers but hoped for more practical support from superiors and occupational health-care staff. More support was especially needed by men who had lymphoma, had received chemotherapy or had a low educational level. The second survey compared the self-assessed work ability of 591 cancer survivors with that of 757 referents who had no history of cancer. There was no difference in current work ability between the survivors and their referents. However, 26% of cancer survivors reported that their physical work ability and 19% that their mental work ability had deteriorated because of cancer. Presence of other chronic diseases or a history of chemotherapy had the strongest association with impaired work ability.

In the future, it is essential to set up a systematic 'return to work' support scheme for cancer survivors, with special emphasis on those with impaired work ability. Translated and edited by
Esko Meriluoto

Project-related materials can be found under the Materials tab.

Hanketiedot

  • HakijaTyöterveyslaitos
  • ToteuttajaTyöterveyslaitos, Epidemiologian ja biostatistiikan osasto
  • Lisätietoja
  • Marja-Liisa Lindbohm
    030 4741
    (09) 4747 2423
  • Toteutusaika
  • 2002-09-01 00:00:00.0 - 2004-12-01 00:00:00.0
  • Työsuojelurahaston päätös
  • 2002-12-09 00:00:00.0
    50000.0 euroa
  • Kokonaiskustannukset
  • 194366.0 euroa
  • Tulokset valmistuneet 2007-08-31 00:00:00.0

Aiheluokitus