109074 Tutkimus

Hoito- ja hoivatyön eettinen kuormitus - "tulikohan nyt kaikki tehtyä oikein?"

Hoito- ja hoivatyön eettinen kuormitus - "tulikohan nyt kaikki tehtyä oikein?"

11.5.2009

Vanhusväestön kasvaessa hoito- ja hoivatyön tarve lisääntyy. Ristiriita rajallisten resurssien sekä autettavien määrän ja tarpeiden välillä tuottaa työntekijöille eettistä kuormitusta. Vanhustyössä joudutaan valitsemaan, mihin tarpeisiin voidaan vastata. Näin työntekijät eivät aina pysty toteuttamaan hoivatyötään niin hyvin kuin he haluaisivat (eettinen kuormittuminen). Kuormitusta lisää myös se, että kriittiset huomiot vanhustyön laadusta sekä hoito- ja hoivaratkaisujen eettisyydestä toistuvat julkisuudessa.

Hankkeen tavoitteena on selvittää vanhustyön eettistä kuomitusta ja työntekijöiden eettistä kuormittumista. Se kohdistuu neljän vanhustenhoitolaitoksen henkilöstöön. Aineistoa kerätään osallistuvalla havainnoinnilla. Tutkija osallistuu hoitoa tai hoivaa koskeviin päätöksentekotilanteisiin, kun työntekijät pohtivat valintojensa oikeellisuutta ja itsessään herääviä tuntemuksia. Lisäksi tehdään yksilö- ja ryhmähaastatteluja, miten ja minkälaisin käsittein esimerkiksi omantunnon kuuntelemisesta puhutaan, millaisia keinoja voidaan kehittää hyvien työkäytäntöjen luomiseksi sekä eettisen kuormituksen ja kuormittumisen säätelemiseksi.

Laadullisen aineiston analyysin pohjalta kehitetään myös kvantitatiivinen eettisen kuormittumisen kysely. Tulosten perusteella laaditaan niin ikään eettisen kuormittumisen itsearviointimenetelmä henkilöstön käyttöön sekä ohjeistus sen hyödyntämiseksi vanhustyön organisoinnissa ja kehittämisessä.

Hankkeen vastuuhenkilö
Gustaf Molander

Vanhustyön eettistä kuormaa punnittu

5.3.2014

Hoidanko oikein? -kirjassa esitellään eettisen kuorman tarkistuslista, 20 kysymystä vanhushoitotyöntekijän viime kuukaudelta. Vastaajaa pyydetään vastaamaan "kyllä" tai "ei" kysymyksiin, joissa paneudutaan vanhusten ja heidän omaistensa kohteluun, työyhteisöön ja omaan jaksamiseen. Kyllä-vastausten lukumäärä kertoo senhetkisen omatuntoindeksin.

Vastaukset auttavat paikantamaan työn eettisesti kuormittavat kohdat. Kun myöhemmin vastaa uudestaan tarkistuslistaan, voi tarkistaa, onko mikään muuttunut.

Kirja kehottaa muutamalla konkretisoinnilla pohtimaan, mitä työtekijä itse voi tehdä ja mitä lähiesimies voi tehdä. Miten työyhteisöä voi kehittää? Entä onko johto kiinnittänyt huomiota asiaan?

Kirjan tarkistuslistaa edeltänyt hankeraportin arviointikysely on suunnattu työntekijöille ja työntekijäryhmille, mutta kyselyn tekoon pitää kouluttautua. Kyselyn pitäisi edistää työntekijöiden, esimiesten, työnantajan ja työterveyshuollon yhteistyötä.

Näin esittävät Svenska social- och kommunalhögskolanin tutkijat. He hakivat Työsuojelurahaston rahoittamassa hankkeessa hyviä käytäntöjä, joilla vanhustyöntekijät pystyisivät käsittelemään työn eettisiä ristiriitoja.

Hoitoväki ristipaineissa

Kun vanhuspalvelun tulosyksiköissä säästö- ja tuottavuusvastuu on ympätty myös henkilökunnan ajatteluun, se tuo työntekijöille ristiriitaisia valintoja. Jos säästöt ja suoritteet ovat jopa arvokkaampia tavoitteita kuin paras mahdollinen hoiva tai hoito, yhtälöä on vaikea sovittaa työntekijöiden ammattieettisiin periaatteisiin.

Svenska social- och kommunalhögskolanin tutkijat etsivät myös keinoja säädellä eettistä työkuormitusta hoito- ja hoivatyön arjessa. Tavoite oli auttaa työntekijöitä luomaan eettisesti valpas työilmapiiri.

Tutkimus toteutettiin kahdessa julkisessa ja kahdessa yksityisessä organisaatiossa. Vastuututkija avusti lähihoitajia neljässä organisaatiossa sekä havainnoi työtilanteita ja spontaanisti virinneitä keskusteluja työtilanteista. Lisäksi tehtiin 21 yksilö- ja 15 ryhmähaastattelua eettisistä ristiriidoista eri ammattiryhmien edustajille. Laadullisen aineiston perusteella henkilöstölle laadittiin 48 kysymystä työn eettisistä kuormituksista.

Voimavarojen puute perusselityksenä

Neljännes vastanneista pysähtyi monta kertaa päivittäin miettimään oikeinta tapaa toimia, yksityisellä puolella hieman harvemmin kuin kunnallisella.

Työntekijä ajatteli "tuliko tehtyä oikein" muun muassa vanhusten syöttämisestä, syömättömyyden hyväksymisestä ja tulkinnoissa vanhusten kipulääkkeiden tarpeista.

Työntekijät joutuivat toimimaan tavalla, josta he olivat epävarmoja, oliko se vanhuksen parhaaksi. Tämä johtui työntekijöiden mielestä useimmin voimavarojen puutteesta, mikä yleensäkin selitti monia koettuja epäkohtia.

Epävarmuutta kaikilta suunnilta

Työntekijät katsoivat usein, että he joutuivat myös omaisten takia toimimaan vanhusten kannalta epävarmaksi kokemallaan tavalla. Joka toinen työntekijä oli joutunut näihin tilanteisiin myös sekä vanhuksen itsensä että oman työyhteisönsä toimintaperiaatteiden vuoksi.

Yksityissektorilla työntekijät näkivät muita harvemmin voimakastahtoisen työntekijän syyksi siihen, että joutuivat toimimaan kyseenalaisesti.

Jos työtoveri toimii väärin?

Kun työtoveri toimi kyselyyn vastanneiden mielestä epäeettisesti, kolme neljästä harkitsi, miten myöhemmin ottaa asia puheeksi kyseisen työtoverin kanssa. Yksi neljästä otti yhteyttä lähiesimieheen.

Joka kymmenes päätti vaieta, jotta työyhteisön hyvä henki säilyisi, tätä sattui yleisemmin kunnallisella kuin yksityisellä puolella. Kunnallisissa laitoksissa vanhukset olivat huonokuntoisia ja elämän lopun vaikeat päätökset kuuluivat työn arkeen. Työntekijät vaikenivat toisinaan myös siksi, että aikaa ja energiaa ei riittänyt kaikkien epäkohtien käsittelyyn.

Ongelmallinen hoidon pitkitys

Eri-ikäisillä työntekijöillä oli poikkeavia käsityksiä vanhusten perushoidon kulmakivistä ja vanhuksille itselleen tärkeimmistä hoiva-asioista. Puolet lähihoitajista, yli puolet sairaanhoitajista ja melkein kaikki kyselyyn vastanneet lääkärit potivat huonoa omaatuntoa, jos vanhuksen elämää ylläpitävää hoitoa pitkitettiin.

Joskus omaiset rauhoittuivat, kun huonokuntoiselle vanhukselle asetettiin nestetippa pariksi päiväksi elämän loppumetreillä. Sen lääkärit hyväksyivät jonkin verran useammin kuin hoitohenkilöstö.

Raportissa kuvaillaan omatuntopeli-käsitteellä, kuinka huonoa omaatuntoa usein työnnettiin alemmille portaille, kasvotusten vanhustyötä tekeville. Nämä työntekijät vuorostaan palauttivat omantunnonkysymyksiä lähiesimiehelleen kysymällä, minkä tehtävän voi kiireessä jättää tekemättä.

Tuloksena myös yleistajuinen kirja


Hankkeen tulokset on julkaistu raportin lisäksi yleistajuisena kirjana. Hoidanko oikein? -kirja on kirjoitettu erityisesti vanhustyössä toimiville, mutta eettisen aihepiirinsä vuoksi se sopii kaikille sosiaali- ja terveysalan ammattiryhmille.

Hankkeen vastuututkija ja kirjan kirjoittaja Gustaf Molander kirjoittaa: "Kirjassa käsitellään asioita, jotka ennemmin tai myöhemmin koskettavat meitä kaikkia ja yhdistävät meidät toisiimme." Tästä näkökulmasta kirja on tarkoitettu myös suurelle yleisölle. Molander on sisätautien ja gerontologian erikoislääkäri, psykologi sekä sosiaaligerontologian ja tanalogian dosentti.

Kirjan loppusanoissa hoitotieteen ja gerontologisen hoitotieteen dosentti, terveydenhoitaja Pirkko Routasalo pohtii, kuinka hoitotyössä sukupolvien ajatusmaailmat kohtaavat eettisessä päätöksenteossa.

Routasalo kysyy myös, johtuvatko hoitoerot siitä, että organisaatioissa arvot ymmärretään eri tavoin ja arvoja toteutetaan eri tavoin.

Henkilöstön eettinen kuormitus näkyväksi


Hyvään työterveyshuoltoon pitäisi kuulua työntekijöiden eettisen kuorman mittaaminen työpaikkakäynneillä. Kehittämistyössä on ensiarvoista, että tieto henkilöstön eettisestä kuormituksesta kulkee esimiehille ja johdolle.

Tutkijat soisivat, että tuloksia hyödynnettäisiin kehittämishankkeissa, joissa kehitetään työntekijöiden ja omaisten - sekä mahdollisuuksien mukaan myös vanhusten - eettisiä diskursseja.

Omantunnonkysymyksiä pitäisi työpaikoilla käsitellä säännöllisesti. Tämä sujuisi, jos henkilöstölle järjestettäisiin aiheesta keskustelutilaisuuksia. Tutkijat esittävät, että jokin ulkopuolinen toimija valvoisi näitä vanhustenhuollon eettisiä foorumeita. Niissä pitäisi huolehtia siitä, että työntekijöiden stressi omastatunnosta ei kasva niin suureksi, että ainoaksi selviytymiskeinoksi jäisi vaientaa omatunto, jotta jaksaisi tehdä vanhustyötä.

Toimittaja
Hannu Kaskinen

Hoito- ja hoivatyön eettinen kuormitus - "tulikohan nyt kaikki tehtyä oikein?"

Gustaf Molander. 24.11.2011. Hoito- ja hoivatyön eettinen kuormitus "tulikohan nyt kaikki tehtyä oikein?". Loppuraportti.
109074Loppuraportti.pdf (984.3 kt)

Molander Gustaf. 2014. Hoidanko oikein? Eettinen kuormitus hoito- ja hoivatyössä. PS-kustannus. ISBN 978-952-451-577-1
Tilaukset: www.ps-kustannus.fi/tuote/900037623.html

Lehdistötiedote
109074hoidankooikein_lehdistotiedote.pdf (258.8 kt)

Hanketiedot

  • HakijaSvenska social- och kommunalhögskolan
  • ToteuttajaSvenska social- och kommunalhögskolan
  • Lisätietoja
  • Gustaf Molander
    gamoland@mappi.helsinki.fi
  • Toteutusaika
  • 1.6.2009 - 31.3.2011
  • Arvioitu valmistumisaika
  • 30.9.2011
  • Työsuojelurahaston päätös
  • 11.5.2009
    150 000 euroa
  • Kokonaiskustannukset
  • 309 637 euroa
  • Tulokset valmistuneet 12.2.2014

Aiheluokitus