109324 Tutkimus

ELSA - Eläkkeelle siirtyminen asiantuntijatyössä: kokemuksen ja osaamisen säilyttämisen käytännöt

ELSA - Eläkkeelle siirtyminen asiantuntijatyössä: kokemuksen ja osaamisen säilyttämisen käytännöt

14.12.2009

ELSA-hankkeessa tutkitaan, kuinka asiantuntijaorganisaatiot säilyttävät eläkkeelle jäävän asiantuntijan tietoa ja osaamista organisatorisena osaamisena. Asiantuntijaorganisaatiolla tarkoitetaan organisaatiota, jossa asiantuntijatehtävien määrä suhteessa muihin tehtäviin on suuri, henkilöstön koulutustaso on korkea ja työyhteisön riippuvuus asiantuntijasidonnaisesta osaamisesta on suurta.

Eräs asiantuntijaorganisaatioiden keskeinen haaste on kokemusperäisen hiljaisen tiedon säilyttäminen ja jakaminen henkilöstön vaihtuessa. Lähivuosien eläköitymisaallon vuoksi tämä haaste koskettaa monia suomalaisia asiantuntijaorganisaatioita. Tutkimus toteutetaan tapaustutkimuksena. Tutkimukseen valitaan 60 tapausta, joissa asiantuntija on jäänyt tai jäämässä eläkkeelle ja joissa organisaatio suunnitellusti pyrkii säilyttämään asiantuntijan kokemusperäistä osaamista organisaatiossa. Tietoa kerätään mm. haastatteluin, joita kussakin tapauksessa toteutetaan 3 - 5.

Tutkimus tuottaa uusia menetelmiä ja käytäntöjä, jotka tukevat kokemusperäisen osaamisen sekä asiantuntijatiedon tunnistamista, jakamista ja säilyttämistä asiantuntijaorganisaatioissa. Tietoa tutkimuksen tuloksista levitetään jo projektin alkuvaiheesta lähtien. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää kehitettäessä suomalaisia asiantuntijaorganisaatioita.

Hankkeen vastuuhenkilö
Eerikki Mäki

Aineistoa Materials-välilehdellä.

Tietäjä jää eläkkeelle – tietämys ei

12.4.2012

Asiantuntijuutta tunnistetaan organisaatioissa lähinnä kehityskeskusteluilla ja osaamiskartoituksilla. Kun yhdistää tällaiset henkilöstötoimen välineet johtamiskäytäntöihin, kokeneiden asiantuntijoiden eläkkeelle siirtymiset eivät lamauta organisaatiota. Asiantuntijuutta voidaan säilyttää osaamista hajauttamalla ja tallentamalla. Työsuojelurahasto rahoitti Aalto-yliopiston tutkimusta, jossa paneuduttiin eläkkeelle siirtymiseen asiantuntijatyössä.
 
Lähivuosina suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle, mukana suuri joukko asiantuntijoita.
 
Suomen elinkeinoelämä ja yhteiskunnan menestyminen perustuvat pitkälti asiantuntemukseen. Jo lähes puolet työvoimasta toimii tieto- ja asiantuntijatyössä. Erityisesti asiantuntijaorganisaatioissa hiljainen tieto on tärkeä voimavara, koska kokemusperäistä osaamista on usein vaikea korvata.
 
Asiantuntijoiden eläköityminen tarjoaa organisaatiolle mahdollisuuden uudistaa tieto- ja osaamispääomaansa. Toisaalta eläköitymisen seurauksena organisaatio voi menettää keskeistä asiantuntijaosaamista. Siksi on tärkeää tunnistaa se asiantuntijuus, joka tulee turvata.
 
ELSA eli eläkkeelle siirtyminen asiatuntijatyössä -tutkimuksessa selvitettiin, kuinka asiantuntijaorganisaatio tunnistaa säilytettävän kokemusperäisen asiantuntijatiedon ja valitsee sopivia menetelmiä asiantuntijatiedon säilyttämiseksi.
 
Tutkimuksesta on kirjoitettu opaskirja. Se on suunnattu eläkkeelle jääville asiantuntijoille ja heidän esimiehilleen sekä henkilöstöammattilaisille.
 
Sekä riskejä että tilaisuuksia
 
Osaamisen näkökulmasta asiantuntijoiden eläköityminen uhkaa neljällä tavalla organisaatiota. Ensinnäkin katoaa tietoa organisaation prosesseista, tuotteista ja palveluista. Toiseksi katoaa tietoa toimialan ja organisaation kehitysvaiheista sekä historiasta. Niin ikään luottamukselliset suhteet yhteistyökumppaneiden ja asiakkaiden kanssa kärsivät. Vieläpä epämuodolliset sosiaaliset verkostot muuttuvat tai katoavat.
 
Näihin kaikkiin uhkiin voi kuitenkin varautua.
 
Vielä valoisammin katsottuna myös asiantuntijuus kaipaa uudistamista. Tähän patistavat muun muassa teknologinen kehitys ja asiakastarpeiden muuttuminen.
 
Osaamisen johtamisen näkökulmasta asiantuntijoiden eläköityminen tuo kolme keskeistä mahdollisuutta. Toimintatapoja, jotka ovat vakiintuneita, mutta vanhentuneita, voidaan kätevästi uudistaa. Vastaavasti yksiköiden ja työntekijöiden tehtäviä voidaan määritellä uudelleen. Yleensäkin organisaation osaamista voi uudistaa tarpeiden mukaisesti.
 
Tärkeä osaaminen tunnistettava

 
Organisaatioiden onkin syytä punnita uhkia ja mahdollisuuksia. On suunnitelmallisesti tunnistettava osaaminen, jota ei saa menettää. Lisäksi organisaatioiden on hahmotettava sopivat menetelmät osaamisen jakamiseksi ja säilyttämiseksi.

Osaamisen tunnistamisen ja säilyttämisen käytännöt vaativat pitkäjänteistä osaamisen johtamista sekä kulttuurin, joka tukee avoimuutta ja tiedon jakamista. Eläkkeelle jäävät asiantuntijat ja heidän esimiehensä ovat keskeisiä säilyttämistä vaativan tiedon tunnistamisessa.
 
Hankkeessa tutkittiin 55 eläkkeelle siirtymistä. Lisäksi haastateltiin lähes yhtä monta heidän seuraajaansa tai läheistä työkaveria, 44 esimiestä ja 24 henkilöstöhallinnon edustajaa. Haastatellut olivat 18 organisaatiosta, joihin kuuluivat Helsingin ja Espoon kaupungit, Yleisradio, Suomen Kuntaliitto, SOK ja Wärtsilä.

Hankkeessa ideoitiin menetelmiä, jotka auttavat organisaatioita tunnistamaan osaamista, jota on syytä säilyttää asiantuntijan jäädessä eläkkeelle.
 
Malli arvioimaan, mitä uudistaa, mitä ei
 
Organisaatiot ja eläköitymistapaukset ovat erilaisia. Lisäksi osaamisen arvo määrittyy muun muassa toimialan ja organisaation kehitysvaiheen mukaisesti. Siksi ei voi tarjota kaikille sopivaa mallia tiedon säilyttämiseksi, kun asiantuntija jää eläkkeelle.
 
Useimmat organisaatiot ovat kuitenkin jo varsin tottuneita kehittämään henkilöstöasioitaan. Kun ihminen jää eläkkeelle, organisaatiossa kohdataan osaamisen säilyttäminen. Tällöin tarvitaan kokonaisnäkemys toimijoiden rooleista ja keskeisistä päätöksistä.
 
Tutkimus tuotti opaskirjan. Tutkimuksen keskeinen tulos on tiivistetty malliin, jolla organisaatiot voivat arvioida eläköitymistapausten osaamisen uudistamisen ja säilyttämisen tarpeita. Loppuraportti tarjoaa myös näkökulmia, joilla voi arvioida osaamisen menettämisen riskejä ja kustannuksia.
 
Mallissa esitellään myös voimavaroja ja prosesseja, joita tarvitaan asiantuntijaosaamisen tunnistamiseen ja säilyttämiseen. Keskeistä on tunnistaa osapuolten roolit.
 
Monet menetelmät, jotka soveltuvat osaamisen tunnistamiseen ja säilyttämiseen, ovat organisaatioissa jo käytössä, mutta toisenlaisiin tarkoituksiin. Tällaisiin menetelmiin kuuluvat kehityskeskustelut sekä kokeneen ja kokemattoman asiantuntijan rinnakkain työskentely. Tämä tutkimus valottaa, kuinka näitä menetelmiä voi hyödyntää, kun asiantuntija jää eläkkeelle.
 
On syytä varautua muihinkin lähtöihin

Eläkkeelle jääminen on yleensä ennakoitavissa, mutta asiantuntijat lähtevät organisaatioista muistakin syistä. Onkin tärkeää selvittää, millaisia käytäntöjä organisaatioissa ylipäänsä on asiantuntijuuden tunnistamiseen.
 
Kun organisaatiossa varaudutaan asiantuntijoiden eläköitymisen tuomiin osaamispääoman muutoksiin, organisaatio pystyy vahvistamaan myös muihin osaamisriskeihin varautumista.

Tutkimusta ja sen tuloksia on jo esitelty monissa seminaareissa ja tutkijatapaamisissa. Tutkimusryhmä kirjoittaa aineistostaan myös tieteellisiä artikkeleita ja konferenssijulkaisuja sekä opinnäytetöitä.

Toimittaja
Hannu Kaskinen

Aineistoa Materials-välilehdellä.

ELSA - Eläkkeelle siirtyminen asiantuntijatyössä: kokemuksen ja osaamisen säilyttämisen käytännöt

Tanja Kuronen-Mattila, Eerikki Mäki ja Eila Järvenpää. Asiantuntija jää eläkkeelle - asiantuntijuus ei! Opas tiedon ja osaamisen säilyttämiseksi. 70 sivua. Aalto-yliopiston julkaisusarja kauppa + talous 5/2012. Unigrafia Oy, Helsinki 2012. ISBN 978-952-60-4556-6 (printed), ISBN 978-952-60-4557-3 (pdf), ISSN-L 1799-4799, ISSN 1799-4799 (printed), ISSN 1799-4802 (pdf).

109324-loppuraportti-asiantuntija_jaa_elakkeelle_asiantuntijuus_ei.pdf (819.1 kt)

Varmista asiantuntijan perintö 
Multimedia- ja radio-ohjelmat TSR-kanavalla

Tutkimus tutuksi -tapaaminen 13.4.2012

Eerikki Mäki ja Tanja Kuronen-Mattila
ELSA_tutu_13042012.pdf (339.7 kt)

Kati Ovaska
ELSA-puheenvuoro-Varma_13042012.pdf (395.5 kt)

Tutkimusprojektin internetsivut www.hcl.tkk.fi/projects/elsa

E. Mäki, K. Korhonen, T. Kuronen-Mattila: Transforming retiring experts' embodied knowledge into embedded organizational knowledge. Poster presentation at EAWOP Early Career Summer School, Valencia, Spain, September 2010.
http://www.hcl.tkk.fi/projects/elsa/eawop_2010.pdf

 

Tools to Prevent Loss of Competence Capital in Organisations when Experts Retire

In any organisation, the accumulated knowledge, skills and expertise of staff form the vital competence capital of the organisation. Such capital may be lost when expert staff retire.

Aalto University carried out a study to determine how organisations might identify experience-based expert knowledge and competence that is worth preserving and develop procedures to preserve and distribute this resource within the organisation.

The study covered the retirement process of key experts in 18 organisations in Finland, including the City of Espoo, the chemical company Kemira and the Finnish Broadcasting Company. The data comprised interviews with 55 retiring or recently retired experts, 53 successors of the experts or members of their immediate working communities, 44 superiors and 24 human resource managers.

Expert retirement poses four main types of risks to organisational knowledge and competence: (1) loss of knowledge about the processes, products and services of the organisation; (2) loss of knowledge of the historical development of the sector and organisation; (3) impairment of faithful relations with partners and customers; (4) distortion or disappearance of informal social networks. On the other hand, expert retirement offers the organisation a chance for systematic competence development. Organisations should carefully weigh up these threats and opportunities and make an effort to pinpoint competences they cannot afford to lose.

The project produced a model allowing organisations to assess their needs for competence renewal relative to their needs for preservation of competence. The model also describes the key resources and processes required for identifying and transferring expert competence. There are procedures applicable to competence identification and transfer already in place in many organisations, albeit for purposes other than expert retirement. These tools include proven human resource management methods such as one-to-one career development discussions and overlap periods.

Project-related materials can be found under the Materials tab.

Hanketiedot

  • HakijaAalto-yliopiston perustieteiden korkeakoulu Tuotantotalouden laitos
  • ToteuttajaAalto-yliopiston perustieteiden korkeakoulu Tuotantotalouden laitos
  • Lisätietoja
  • Eerikki Mäki
    eerikki.maki@aalto.fi
  • Toteutusaika
  • 1.1.2010 - 1.12.2011
  • Arvioitu valmistumisaika
  • 1.5.2012
  • Työsuojelurahaston päätös
  • 14.12.2009
    150 000 euroa
  • Kokonaiskustannukset
  • 273 600 euroa
  • Tulokset valmistuneet 20.9.2012

Aiheluokitus

  • 1. Työpaikkaratkaisujen vaikutukset
  • -1.2. organisaation ja työtehtävien kehittäminen
  • 3. Työyhteisöjen toimivuus
  • -3.2. johtamisen ja vuorovaikutuksen kehittäminen
    -3.3. uusien kompetenssien ja oppimisen kehittäminen
    -3.6. ikääntymiset vaikutukset ja mahdollisuudet
    -3.7. työyhteisön muutosten hallinta ja sen kehittäminen
  • eläköityminen , retirement , knowledge transfer , competence management , collective competence , asiantuntijuus , osaamisen johtaminen