111090 Tutkimus

Kuulovikaisten työssäolon tukeminen. Kuulolaitteen käytön esteet ja edisteet työelämässä.

Kuulovikaisten työssäolon tukeminen. Kuulolaitteen käytön esteet ja edisteet työelämässä.

24.5.2011

Apuvälineiden, kuten kuulokojeen käyttö sekä erilaiset mukauttamisratkaisut voivat merkittävästi parantaa kuulovikaisten henkilöiden osallistumista työelämään. Tutkimuksessa kuvataan ja analysoidaan tekijöitä, jotka estävät tai edistävät kuulokojeen käyttöä sen varsinaisessa käyttöympäristössä työtehtäviä hoidettaessa. Kuulokojeen käyttöönottoprosessin tapauskohtaisen seurannan lisäksi tutkimuksessa selvitetään tutkittavien työpaikoilla käytössä olevia mukauttamisratkaisuja sekä työterveyshuollon roolia niiden tuottamisessa.

Kuulokojeen käytettävyyden osatekijöinä tarkastellaan erityisesti työelämän esteettömyyttä sekä sosiaalista vuorovaikutusta. Analysoitavana ovat työelämän tilanteet, joissa kommunikaatiokyky on keskeinen selviytymisen edellytys. Pitkittäisasetelmassa kartoitetaan kuulovikaisten henkilöiden selviytymiskeinoja ja niiden mahdollista muuttumista kuulokojeen käytön myötä sekä selvitetään tapoja, joilla työterveyshuolto ja työnantaja voivat tukea kuulovikaisten työssäoloa. Aineisto koostuu kyselyistä, vuorovaikutustilanteiden videoinneista sekä haastatteluista. Kuulokojeen käytön tuloksellisuutta arvioidaan validoiduin mittarein. Videot analysoidaan etnometodologisen keskustelunanalyysin avulla.

Hankkeessa tuotetaan opetusmateriaali työterveyshuollon ja työnantajien käyttöön kuulovikaisille sopivista mukauttamisratkaisuista sekä työterveyshuollon toimintatavoista kuulovian ilmetessä. Hankkeen tulokset ovat käytettävissä syksyllä 2013.

Hankkeen vastuuhenkilö
Päivi Husman

Huonokuuloinen hyötyy kuulokojeesta ja työn mukautuksesta

2.12.2013

Kuulokojeen käyttö, muut kuulemisen apuvälineet sekä työn ja työolosuhteiden mukauttaminen voivat tukea huomattavasti huonokuuloisen työkykyä.

Alle puolet kuulokojeesta mahdollisesti hyötyvistä kuitenkin käyttää sitä, ja kuulonkuntoutukseen sitoudutaan huonosti.

Työnantajat eivät välttämättä tiedä kuulokojeen käyttäjille ja huonokuuloisille soveltuvista mukauttamisratkaisuista ja niiden taloudellisista tukimuodoista. Lisäksi kuulokojeen käyttäjän yhteys omaan työterveyshuoltoon on usein löyhä, ja työterveyshuoltojen osaamisessa kuuloasioissa voi olla puutteita.

Huonokuuloisten työnteon tukemista ovat tutkineet Työsuojelurahaston tuella Työterveyslaitos ja Tampereen yliopisto. Tutkijat seurasivat työikäisten kuulokojeen ensikäyttäjien kuulonkuntoutuspolkuja ja selvittivät, mikä estää tai edistää kuulokojeen käyttöä töissä.

Vuosina 2011–2013 toteutettu tutkimus tuotti myös kuulokojekuntoutusta tukevan verkko-oppaan työntekijöiden, työpaikkojen, työterveyshuollon ja kuulonkuntoutuksessa toimivien ammattilaisten käyttöön.

Verkko-opas on vapaasti käytettävissä Työterveyslaitoksen sivuilla.

Tiedolle tarvetta

Suomessa ja muualla Euroopassa noin 11 prosentilla työikäisistä arvioidaan olevan kuulovamma tai kuulon alenema. Uudelle tiedolle on tarvetta siksikin, että huonokuuloisten määrän työelämässä voi olettaa kasvavan, kun työvoima ikääntyy ja työurat pitenevät.

Huono kuulo on näkymätön vamma, jonka hyväksyminen on ihmiselle vaikeaa. Hän voi pitkään yrittää peitellä ongelmaansa leimautumisen pelossa.

Huono kuulo kuitenkin haittaa kommunikaatiota työpaikalla ja vaikeuttaa työn tekemistä. Se aiheuttaa väsymystä ja stressiä ja voi johtaa sairauspoissaoloihin, työkyvyttömyyteen ja työmarkkinoilta syrjäytymiseen.

Sosiaalisiin tekijöihin huomiota

Tutkimuksessa selvisi, että kuulokojekuntoutuksessa korostuu tekninen orientaatio. Audionomit puhuivat vastaanotoilla teknisistä asioista, kun taas asiakkaat näyttivät pyrkivän kertomaan kuulokojeen käytön tuomista muutoksista elämään yleensä. Nämä huolenaiheet jäivät kuitenkin usein käsittelemättä.

Tutkijat ehdottavat, että kojesovituksessa teknisen orientaation rinnalle tulisi entistä vahvemmin myös sellaista kuntoutusohjausta, joka keskittyy kuulokojeen käyttöön liittyviin sosiaalisiin tekijöihin, kuten työssä ja arjessa selviytymiseen. Erityisen tärkeää vastaanotoilla olisi selvittää yhdessä kuulonkuntoutujan kanssa työn vaatimukset, lisäapuvälineiden tai työpaikalla toteutettavien mukautusten tarve.

Tukea uuden minäkuvan luomisessa

Kuulokojeen käyttäjien kuntoutusprosesseja seuraamalla aineistosta jäsentyi kolme erilaista kuntoutuspolkua: sujuva, ongelmallinen ja polveileva.

Kuulokojeen käyttäjän suhtautuminen huonokuuloisuuteen ja kuulokojeeseen vaihtelee polusta riippuen. Kuulokojeen käyttäjän ongelmallinen suhtautuminen huonokuuloisuuteen ja kuulokojeeseen voi tarkoittaa työpaikalla esimerkiksi sitä, että tämä peittelee kuulo-ongelmaansa tai käsittelee sitä henkilökohtaisena ongelmana.

Tutkijoiden mukaan kuulokojeen käyttöönottoon liittyvä minäkuvan murros sekä muut sosiaaliset ja psykologiset muutokset tulisi ottaa entistä paremmin huomioon sekä kuulonkuntoutuskäytännöissä että työpaikoilla sopeuttavissa toimissa.

Työnantajien tiedontasoa lisättävä

Kuulokojeen käyttö, muut kuulemisen apuvälineet ja työolosuhteiden mukauttaminen voivat merkittävästi auttaa huonokuuloisen henkilön työn tekemistä ja osallistumista työpaikalla.
Työnantajien tiedontaso apuvälineistä, kuulokojeen käyttäjille ja huonokuuloisille soveltuvista mukauttamisratkaisuista ja niiden taloudellisista tukimuodoista on kuitenkin heikkoa.

Vähäisten mukauttamisratkaisujen taustalla voi olla myös leimaamisen pelko. Huonokuuloisuus, kuten mikä tahansa muu työkykyä heikentävä haitta, voikin johtaa ongelmaan, jossa yhtäältä tarvittaisiin erityiskohtelua, jotta työkykyä voidaan tukea apuvälineiden ja mukautusten avulla, mutta toisaalta erityiskohtelua ei tarjota, jotta ei syntyisi vaikutelmaa jonkin yksilön tai ryhmän erityisasemasta tai erityistarpeista.

Mukauttamisratkaisujen ja taloudellisten tukimuotojen tunnettuutta työpaikoilla tulee lisätä. Työn tekemistä tukevia ja osallistumista edistäviä mukauttamisratkaisuja on monia – toiset niistä jopa työnantajalle käytännössä ilmaisia.

Erityisen tärkeää kuulonkuntoutuksen ja mukauttamisprosessin käynnistyessä on se, miten esimies ja työyhteisö suhtautuvat kuulokojetta käyttävään työntekijään ja mukauttamistoimiin: erityisenä vai tavallisena.

Mukauttaminen tulisi mieltää työpaikalla tapahtuvana sosiaalisena prosessina, ei vain työpaikan ulkoisiin olosuhteisiin tehtävinä muutoksina tai yksittäiseen työntekijään kohdistuvina toimenpiteinä.

Työpaikan avoin keskustelukulttuuri työkykyä edistävistä toimintatavoista sekä yhteisesti sovitut pelisäännöt mukauttamisprosessin toteuttamisesta edistäisivät tätä tavoitetta.

Työterveyshuolloille haastetta

Kuulokojeen käyttäjän yhteys omaan työterveyshuoltoon on usein löyhä. Vaikka lähete erikoissairaanhoidon kuulontutkimuksiin olisikin saatu omasta työterveyshuollosta, asiakas katoaa erikoissairaanhoidon palveluprosessiin.

Kuulokojekuntoutusprosessi on useissa kuulokeskuksissa ulkoistettu yksityisille palvelutuottajille, mikä tarkoittaa että työikäiset kuulonkuntoutujat eivät ole systemaattisessa seurannassa.

Tutkijoiden mukaan työikäisten kuulokojeen käyttäjien seuranta voitaisiin toteuttaa työterveyshuollon palveluissa osana ennaltaehkäisevää toimintaa. Oikea-aikainen ja tarpeenmukainen riittävän varhainen puuttuminen huonokuuloisen tilanteeseen helpottaisi hänen itsensä, työnantajan ja työyhteisön suhtautumista ja toimintaa ratkaisujen löytämiseksi.

Tutkimuksessa selvisi, että työterveyshuollot ovat hyvin erilaisessa asemassa resurssien ja osaamisen suhteen, kun kyse on työikäisten kuulokysymyksistä. Vaikka osaamisessa olisikin puutteita, ammattilaisilla on halua ja motivaatiota osaamisensa kehittämiseen.

Työikäisten kuuloon ja meluun liittyvien teemojen ja erityiskysymysten painoarvoa työterveyshuollon ammattilaisten pätevöittävässä koulutuksessa pitäisikin tutkijoiden mukaan lisätä.

Toimittaja
Leena Huovila

Kuulovikaisten työssäolon tukeminen. Kuulolaitteen käytön esteet ja edisteet työelämässä.

Koskela Inka, Ruusuvuori Johanna, Juvonen-Posti Pirjo, Nevala Nina. 2013. Kuulokojeen käyttäjät työelämässä. Monimenetelmäinen tutkimus kuulokojeen käytön esteistä ja edisteistä työelämässä. Työterveyslaitos, Tietoa työstä -julkaisusarja. Helsinki. ISBN 978-952-261-308-0 (nid.) ISBN 978-952-261-309-7 (PDF)
http://www.ttl.fi/fi/verkkokirjat/Sivut/Kuulokojeen_kayttajat_tyoelamassa.aspx

111090-loppuraportti-Kuulokojeen kayttajat tyoelamassa.pdf (4699 kt)

Huonokuuloisena työssä -sivusto: www.ttl.fi/kuuletyossa  

http://www.ttl.fi/fi/tutkimus/hankkeet/kuulo/Sivut/default.aspx

Työterveyslaitoksen tiedote 7.6.2013: Kuulokoje ja työn mukautukset helpottavat huonokuuloisen työntekoa

Online Guidance Material Published for Enhancement of Hearing Rehabilitation of Employees

Employers may not always be aware of workplace modifications that could help hard-of-hearing employees to work effectively and retain their job. To disseminate information of such workplace modifications and other ways of enhancing hearing rehabilitation among the workforce, online guidance material was compiled based on the results of a Finnish study supported by the Finnish Work Environment Fund.

Hearing loss may affect social interaction at the workplace and cause sickness absence, incapacity for work and exclusion from the labour market. Although hearing aids and workplace accommodations can significantly improve the opportunities for the hard-of-hearing to pursue employment, studies have found poor compliance with hearing aid use and rehabilitation. The Finnish Institute of Occupational Health and the University of Tampere investigated factors which facilitate or prevent the use of hearing aids in the workplace.

The multidisciplinary research project used medical records, questionnaires, interviews and video recordings to collect data from employees undergoing hearing rehabilitation, employers, occupational health service staff and hearing rehabilitation professionals. Out of a group of 137 working-age, first-time users of hearing aids, 15 volunteers were recruited for a detailed analysis of the rehabilitation and hearing aid adoption process. In addition, factors facilitating or preventing hearing aid adoption and use, hearing aid users’ coping with social interaction in the workplace and workplace accommodations available to hearing aid users were investigated.

Hearing aid rehabilitation was found to be predominantly technically oriented. To provide effective support for rehabilitees’ coping with work and everyday situations, rehabilitative guidance should focus more on the social aspects of hearing aid use.

Three different patterns of the hearing rehabilitation process were discerned: the smooth path, the problematic path and the meandering path. In the workplace, a rehabilitee’s problematic attitude towards hearing impairment or hearing aids may manifest as attempted concealment of the impairment or dealing with the impairment as a personal problem. To facilitate the rehabilitation process and the implementation of workplace accommodations, the change in the rehabilitee’s self-image should be taken into account better in hearing rehabilitation practices.

The results also indicate that there is a significant shortage of and wide variation in the use of workplace accommodations. As a remedy, supervisors’ and the working community’s awareness of various workplace modifications and available financial support should be enhanced.

Based on the findings of the research project, online guidance material was published at www.ttl.fi/kuuletyossa (in Finnish only). The material is aimed at employees, workplace decision-makers, occupational health services and hearing rehabilitation professionals alike.

Hanketiedot

  • HakijaTyöterveyslaitos
  • ToteuttajaTyöterveyslaitos
  • Lisätietoja
  • Päivi Husman
    030 474 2613
    paivi.husman@ttl.fi
    030 474 2651
  • Toteutusaika
  • 1.5.2011 - 31.7.2013
  • Arvioitu valmistumisaika
  • 31.7.2013
  • Työsuojelurahaston päätös
  • 9.5.2011
    140 000 euroa
  • Kokonaiskustannukset
  • 263 000 euroa
  • Tulokset valmistuneet 9.9.2013

Aiheluokitus