Oikeustieteellinen väitöskirjatutkimus sukupuolisyrjinnän kielloista

Hanketiedot

Hankenumero
111357

Hakija
Outi Anttila

Toteuttaja
Outi Anttila

Lisätietoja
Outi Anttila
outimariaanttila@gmail.com

Toteutusaika
1.1.2012 - 1.6.2012

Työsuojelurahaston päätös
27.10.2011
7 000 euroa

Kokonaiskustannukset
7 000 euroa

Tulokset valmistuneet
1.6.2012

Tiivistelmä

Väitöskirjatutkimus käsittelee naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetun lain mukaisia välittömän ja välillisen syrjinnän kieltoja. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, minkälaisista oikeudellisista elementeistä käsitteet muodostuvat ja miten niitä sovelletaan työelämän syrjintätilanteissa.

Syrjinnän kiellot ovat paitsi osa kansallista ja EU-oikeutta, myös tärkeä osa perus- ja ihmisoikeusdoktriinia. Oikeudellinen pluralismi onkin tyypillistä syrjinnänvastaiselle oikeudelle. Tutkimuksen tavoitteena on hahmottaa syrjinnänvastaisen oikeuden yleisiä oppeja, jotka huomioivat erilaisissa oikeudellisissa konteksteissa vallitsevat syrjinnän arviointimallit.

Tutkimuksessa käsitellään tasa-arvolain mukaisten syrjinnän kieltojen suhdetta paitsi perus- ja ihmisoikeusvelvoitteisiin, myös tasa-arvo-oikeuden muihin käsitteisiin kuten tasa-arvon edistämiseen. Tutkimuksessa pyritään osoittamaan, että syrjinnän kiellot eivät toimi vain erillisinä, yksilöille jälkikäteistä oikeussuojaa tuovina käsitteinä, vaan myös yhdessä muiden tasa-arvo-oikeuden käsitteiden kanssa. Tutkimuksessa yhdenvertaisuus ja syrjinnän kiellot nähdään myös teoreettisempana, normitasoa laajempana oikeudenmukaisuutta koskevana kysymyksenä.

Väitöskirjan arvioitu valmistumisajankohta on 3/2012. Tutkimus on suunnattu paitsi tutkijayhteisölle myös käytännön lainsoveltajille ja lainlaatijoille.

Hankkeen vastuuhenkilö

Outi Anttila

Tiedote

Sukupuolisyrjintää torjuttava myös oikeudellisin keinoin

1.6.2012

Sukupuolten väliseen epätasa-arvoon kannattaa puuttua paitsi
poliittisin, myös oikeudellisin välinein. Tulos ilmenee Turun
yliopistossa 17.8.2013 tarkastetusta oikeustieteen lisensiaatti,
varatuomari
Outi Anttilan väitöstyöstä, jossa hän tutki
sukupuolisyrjinnän kieltoja.

Käsitys Suomesta sukupuolten tasa-arvon mallimaana elää vahvana.
Ovathan suomalaiset naiset jo pitkään osallistuneet aktiivisesti
työelämään ja poliittiseen päätöksentekoon, alle kouluikäisillä
lapsilla on subjektiivinen päivähoito-oikeus, ja naisten ja miesten
yhdenvertaisuus taataan muutoinkin lainsäädännössä.

– Suomessa ei kuitenkaan voida puhua tasa-arvosta
loppuunsaatettuna projektina. Yhteiskunnassamme on
tasa-arvo-ongelmia, joihin on puututtava oikeudellisin tai
poliittisin keinoin, Anttila muistuttaa.

Työsuojelurahasto tuki tutkimustyötä stipendillä.

Työelämän tasa-arvo puutteellista

Suomalaisessa työelämässä vallitsee edelleen sukupuolten välinen
palkkakuilu sekä ammatillinen segregaatio, jako huonosti
palkattuihin naisten töihin ja paremmin palkattuihin miesten
töihin.

Pitkiä perhevapaita pitävät pääosin naiset, mikä vaikuttaa
heidän työmarkkina-asemaansa. Määräaikaiset työsuhteet ovat jo
pitkään kasautuneet nuorille synnytysikäisille naisille.
Raskaussyrjintä on yleistä.

– Näihin ja monin muihin tasa-arvo-ongelmiin voidaan tarttua
paitsi poliittisin välinein, myös oikeuksien avulla. Tällöin on
tarkasteltava, milloin on kyse kielletystä syrjinnästä, Anttila
sanoo.

Yhdenvertaisuus on oikeudenmukaisuutta

Anttila käsittelee tutkimuksessaan yhdenvertaisuutta, tasa-arvoa
ja syrjintää myös teoreettisempana, normitasoa laajempana
kysymyksenä oikeudenmukaisuudesta. Onhan yhdenvertaisuutta
länsimaisessa ajattelussa pidetty oikeudenmukaisuuden
ydinkohtana.

Naisliikkeen sitkeiden ponnistelujen ansiosta
yhdenvertaisuusperiaate tarkoittaa tänään myös naisten ja miesten
välistä yhdenvertaisuutta.

Sukupuolten välinen yhdenvertaisuus tarkoitti aluksi muodollista
yhdenvertaisuutta, jonka avulla ei voitu parantaa naisten
tosiasiallista asemaa. Vähitellen yhdenvertaisuuden käsite laajeni
kattamaan myös tosiasiallisen tasa-arvon, joka on tutkimuksen
keskeisiä käsitteitä.

Tasa-arvon käsitteellä neljä ulottuvuutta

Tosiasiallisen tasa-arvon käsite jaetaan tutkimuksessa Sandra
Fredmanin tapaan neljään eri ulottuvuuteen, joita ovat resurssien
tasaaminen, yhtäläinen ihmisarvo, transformatiivinen ulottuvuus ja
osallistava ulottuvuus.

Resurssien tasaamista koskevan ulottuvuuden tavoitteena on
kiinnittää huomio haittaa kärsineisiin ryhmiin ja heidän asemansa
parantamiseen.

Yhtäläistä ihmisarvoa korostava ulottuvuus velvoittaa
kohtelemaan ihmisiä tasa-arvoisesti heidän ihmisyytensä
perusteella, ei ansioiden tai tiettyyn ryhmään kuulumisen
perusteella.

Transformatiivinen ulottuvuus pyrkii muuttamaan syrjiviä
rakenteita erilaisuutta kunnioittaen.

Osallistavassa ulottuvuudessa pyritään parantamaan ihmisten
mahdollisuuksia päästä osallistumaan yhteiskunnan eri
toimintoihin.

Tasa-arvo-oikeuteen perustuvat keinot tarpeen

Tutkimuksessa osoitetaan, kuinka syrjinnän kiellot sijoittuvat
näihin kaikkiin tosiasiallisen tasa-arvon ulottuvuuksiin, mutta
eivät yksinään riitä edistämään tosiasiallista tasa-arvoa. Tähän
tarvitaan myös muita tasa-arvo-oikeuden ja politiikan keinoja.

Tasa-arvo-oikeuteen perustuvia keinoja ovat tasa-arvon
edistämisvelvoitteet ja positiivinen erityiskohtelu, jotka molemmat
ovat osa tosiasiallista tasa-arvoa ja siten osa
yhdenvertaisuusperiaatetta.

Tutkimuksen lähtökohtana on ollut tasa-arvolain 7 ja 8 §:n
syrjinnän kiellot, joista 7 § sisältää syrjinnän yleiskiellon ja 8
§ työelämän syrjinnän erityiskiellon. Tasa-arvolain mukaiset
syrjinnän kiellot ovat saaneet keskeisen sisältönsä EU-oikeuden ja
etenkin EU-tuomioistuimen tulkintojen myötä.

Syrjinnän kielto on perus- ja ihmisoikeus

Syrjinnän kiellot ovat tärkeä osa perus- ja
ihmisoikeusdoktriinia. Syrjinnän vastainen oikeus onkin hyvin
monikerroksellista. Lisäksi tasa-arvo on kehittynyt käsitteenä
paitsi oikeudellisissa myös poliittisissa prosesseissa.

Sukupuolten tasa-arvon kannalta on olennaista tietää,
minkälainen menettely on kiellettyä ja sanktioitua syrjintää ja
minkälaisia oikeudellisesti velvoittavia tasa-arvon
edistämisvelvollisuuksia työnantajilla ja julkisella vallalla
on.

Tutkimuksen tarkoitus ei ole antaa tyhjentävää ja
yksityiskohtaista ohjeistusta siitä, mitä kaikkea on otettava
huomioon ratkaistaessa yksittäistä syrjintätapausta ratkaistaessa.
Sen sijaan kyse on syrjinnän vastaisen oikeuden ongelmakohtien
paikantamisesta ja monikerroksellisuuden hahmottamisesta.

Tutkimuksessa tuodaan esiin, kuinka syrjinnän kielto rakentuu
eri tavalla yhtäältä EU-oikeuteen perustuvassa tasa-arvolaissa ja
toisaalta perus- ja ihmisoikeusdoktriinissa.

EU:n syrjinnän vastainen oikeus perustuu suljetulle systeemille,
jossa syrjintäperusteiden luettelo on tyhjentävä ja jossa
välittömän syrjintäolettaman voi kumota vain laissa määritellyin
poikkeuksin. Ihmisoikeusdoktriinissa taas syrjintäperusteiden
luettelo on avoin ja uusia syrjintäperusteita syntyy ajan
myötä.

Syrjinnän vastaista oikeutta luodaan eri doktriinien välisen
vuoropuhelun avulla. Tutkija vertaa syrjinnän vastaista oikeutta
palapeliin, jossa yhtenäisen kokonaisuuden rakentaminen edellyttää
eri oikeuslähteiden huomioon ottamista.

– Valmiin palapelin, asian ratkaisun yksittäisessä
oikeustapauksessa, tulisi vastata mahdollisimman pitkälle
tosiasiallisen tasa-arvon vaatimuksia. Olennaista on hahmottaa
syrjinnän vastaisen oikeuden kokonaisuus ja EU-oikeuden sekä perus-
ja ihmisoikeusvelvoitteiden merkitys ja asema Suomen oikeudessa,
Anttila sanoo.

Toimittaja
Liisa Strann

Aineisto

Anttila Outi. 2013. Kohti tosiasiallista tasa-arvoa? Sukupuolisyrjinnän kiellot oikeudellisen pluralismin aikana. XLIII + 385 s. ISBN 978-951-855-328-4

Väitöskirja on ilmestynyt Suomalaisen Lakimiesyhdistyksen julkaisusarjassa ja on tilattavissa yhdistyksen verkkosivuilta www.lakimiesyhdistys.fi tai sähköpostitse osoitteesta toimisto@lakimiesyhdistys.fi. http://www.lakimiesyhdistys.fi