Sukupuoli, koulutus ja palkkatasa-arvo – toimihenkilöliikkeen järjestäytymisen erityisyys 1960-2010

Hanketiedot

Hankenumero
113052

Hakija
TJS Opintokeskus

Toteuttaja
TJS Opintokeskus

Lisätietoja
Anu-Hanna Anttila
anu-hanna.anttila@teollisuusliitto.fi

Toteutusaika
1.9.2013 - 15.8.2015

Työsuojelurahaston päätös
11.9.2013
130 000 euroa

Kokonaiskustannukset
175 310 euroa

Tulokset valmistuneet
15.8.2015

Tiivistelmä

Hanke on osa laajempaa vuosina 2012-2016 toteutettavaa suomalaisen toimihenkilöliikkeen historiaa käsittelevää tutkimuskokonaisuutta, jossa tarkastellaan liikkeen järjestäytymiseen liittyviä vaiheita ja sen saavutuksia ja päämääriä.

Tässä osahankkeessa selvitämme sukupuoleen, koulutukseen ja palkkaukseen liittyvien kysymysten kautta toimihenkilöliikkeen erityisyyttä. Kiinnostuksen kohteena on palkkatasa-arvo, jossa kiteytyvät segregaation ja stratifikaation eri ulottuvuudet.

Toimihenkilöliikettä ei ole aiemmin tutkittu yhtä monitieteisesti analysoimalla historiallisia ja muistitietoaineistoja sosiologisella ja sukupuoliteoreettisella otteella. Liittotoimijoiden yksilö- ja ryhmähaastattelujen, liittojen arkistoaineistojen (Toimihenkilöarkisto) ja palkkarakenneaineiston (Tilastokeskus) avulla tuotetaan uutta tietoa siitä, miten ammatillinen järjestäytyminen kytkeytyy ammatissa toimimiseen sekä koulutus-, luokka- ja sukupuolikysymyksiin.

Tulosten sovellettavuus on erittäin korkea. Uutta tutkimustietoa toimihenkilöliikkeen järjestäytymisen erityisyydestä ja sen sukupuolittuneisuuden ja luokittuneisuuden rakenteista ja mekanismeista voidaan hyödyntää niin koulutuksen kuin palkkauksen tasa-arvokysymyksiä ratkaistaessa. Tulokset esitellään toimihenkilöliikkeen historiaa käsittelevässä tieteellisessä teoksessa (v. 2017), kahdessa tieteellisessä artikkelissa (v. 2015 ja 2016), konferenssiesityksissä ja yleistajuisesti mediassa. TJS tuottaa tulosten pohjalta uutta koulutusmateriaalia.

Hankkeen vastuuhenkilö

Anu-Hanna Anttila

Tiedote

Samanarvoisesta toimihenkilötyöstä eri palkka

15.8.2015

Sukupuolittuneisuus läpäisee koko suomalaisen työelämän, mikä näkyy vahvasti myös toimihenkilökentällä. Samanarvoisen työn samapalkkaisuuteen on vielä 2010-luvullakin matkaa muun muassa kaikista kansainvälisistä sopimuksista, laeista, julkilausumista sekä järjestöjen tasa-arvotyöstä ja esimerkiksi palkkakeskustelumalleista huolimatta.

Naisen palkka on edelleen keskimäärin noin 80 prosenttia miehen palkasta.

Miesinsinöörin työ määritellään paremman palkan arvoiseksi kuin vastaavan koulutustason naissairaanhoitajan.

Myös ammattien sisällä naisten työ on luokiteltu halvemmaksi. Esimerkiksi lääkäreistä enemmistö on nykyään naisia, mutta naislääkärikin tienaa vähemmän kuin mieslääkäri.

Selittämätön syy: sukupuoli

– Osalle palkkaeroista ei löydy selitystä. Sille että tilanne pysyy jatkuvasti tällaisena, on olemassa niin sanottu selittämätön syy, joka liittyy yksinkertaisesti sukupuoleen, sanoo sosiologian ja kulttuurihistorian dosentti Anu-Hanna Anttila Turun yliopistosta.

Anttila perustaa tietonsa tutkimukseen akavalaisen ja STTK:laisen toimihenkilöliikkeen järjestäytymisestä ja erityispiirteistä 1960-luvulta 2010-luvulle. Järjestäytymisen erityisyyttä tarkasteltiin kolmesta näkökulmasta: sukupuoli, koulutus ja palkkatasa-arvo.

Anttilan mukaan näkökulmat valittiin, koska toimihenkilöistyminen on merkinnyt naisten aseman kehittymistä työmarkkinoilla ja koulutusta on korostettu toimihenkilöammateissa – luokiteltaessa henkilöitä esimerkiksi ylempiin ja alempiin toimihenkilöihin.

Palkkatasa-arvoa tarkasteltaessa taas nähdään, millä perustein oikeudenmukaista palkkausta on tavoiteltu – ja mitä edellytyksiä ja esteitä sen saavuttamiseksi on ollut.

Naiset naisten töissä, miehet miesten

 – Meillä Suomessa on erityisen vahvasti segregoituneet koulutus- ja työmarkkinat, Anttila sanoo.

Eriytyminen näkyy siten, että kouluttaudutaan ja hakeudutaan töihin sukupuolen mukaisesti: naiset niin sanottuihin naisten töihin ja miehet miesten.

Sukupuoli vaikuttaa siten myös ammatilliseen järjestäytymiseen nais- ja miesalojen liittoihin. Naisvaltaiset liitot ovat vahvimmin ajaneet palkkatasa-arvoa ja nostaneet keskusteluun muitakin tasa-arvokysymyksiä.

Ammattialojen arvostuskin on erilaista. Karrikoidusti ilmaistuna nainen hoitaa ihmistä ja mies konetta, ja miehelle tyypillisiä osaamis- ja vaativuustekijöitä on arvostettu enemmän kuin hoivaa tai asiakaspalvelua.

– Toisaalta palkkaepätasa-arvo liittyy siihen, että miesten teknisen alan ammatit sijoittuvat enimmäkseen yksityiselle sektorille ja naisten hoiva-ammatit julkiselle. Yksityisellä puolella on aivan toiset mahdollisuudet neuvotella palkoista kuin julkisella sektorilla.

Tutkimuksessa nousi esiin myös työmarkkinoiden jakautuminen kahtia: on kokoaikaisesti pysyvissä työsuhteissa työskentelevät ja muunlaisilla työn tekemisen tavoilla tulonsa keräävät. Pelkkä kuukausipalkkakaan ei paljasta palkkatasa-arvon eroja vaan pikemminkin pitäisi tarkastella vuosiansioita.

Nimenomaan naiset ja nuoret työmarkkinoille hakeutuvat sukupolvet suureksi osaksi tekevät ”epätyypilliseksi” luonnehdittua määrä- ja osa-aikaista työtä.

Pilkasta ja vähättelystä huolimatta

Tutkimuksen mukaan omistautuminen tasa-arvotyölle voi leimata. Hankalimmillaan tasa-arvon edistämistyö tuottaa tekijälleen myös ammattiyhdistysliikkeen sisällä yhteisöllisen stigman: joko hankalan ihmisen tai kielteisesti hahmotetun feministin leiman.

– Tasa-arvotyöllä on taipumus nimenomaan henkilöityä toimijoihin, jotka ottavat pilkasta ja vähättelystä huolimatta tasa-arvon ajamisen sydämenasiakseen. Tämä vaikeuttaa tasa-arvotyön pitkäjänteisyyttä: kun he jäävät eläkkeelle, seuraajaa ei välttämättä löydykään. Pitkäjänteisyyttä nakertaa myös projektiyhteiskunnassa tehtävän tasa-arvotyön muuttuminen lyhytkestoiseksi, Anttila sanoo.

Tasa-arvotoimijoiden työn vähättelystä ja muista – rakenteellisemmista – esteistä huolimatta toimihenkilöliike on ehdottomasti kasvattanut vuosikymmenten kuluessa tasa-arvotietoisuuttaan.

Eriarvoistavien käytäntöjen purkamiseksi

Tutkimus tehtiin TJS Opintokeskuksessa, toimihenkilöjärjestöjen yhteisessä koulutus- ja kehittämisorganisaatiossa, vuosina 2013–2015. Anu-Hanna Anttilan lisäksi tutkijana toimi Suomen historian dosentti Ilkka Levä Helsingin yliopistosta.

Hanke on osa laajempaa toimihenkilöliikkeen historiaa käsittelevää tutkimuskokonaisuutta. Suomessa etenkin SAK:n historiasta on tarjolla paljon tutkimustietoa. Kuitenkin työelämä on voimakkaasti toimihenkilövaltaistunut, joten toimihenkilöliikkeen ammattiryhmien ja niiden järjestäytymisen logiikan tutkiminen on yhtä tärkeätä.

Työsuojelurahasto tuki tutkimusta, joka nosti toimihenkilöliikkeen aivan erityisellä tavalla fokukseen. Aiemmin sitä ei ole tutkittu näin monitieteisesti historiallisella ja sosiologisella otteella ja myös sukupuolentutkimuksen keinoin.

Tiedon tuottamisessa Anttila ja Levä hyödynsivät toimihenkilökentän aktiivitoimijoiden muistitietohaastatteluja, historiallisia aineistoja ja taustoittavia tilastoaineistoja.

Tutkijat kirjoittivat raportin Tasa-arvotyön toimintatavat ja rakenteet toimihenkilöliikkeessä (katso Materials-kohta). Työmarkkinajärjestöt voivat hyödyntää raporttia, jonka avulla voidaan havaita ja purkaa eriarvoistavia käytäntöjä sekä löytää uusia toimintatapoja palkkatasa-arvon edistämiseksi.

Tutkijat ovat kirjoittaneet myös kaksi tutkimusartikkelia, joista toinen on tarkoitus julkaista kansainvälisessä ja toinen kotimaisessa tiedejulkaisussa. Hankkeen tuloksia on lisäksi esitelty viidessä kotimaisessa ja kansainvälisessä konferenssissa.

Koko historiahankkeesta julkaistaan artikkelikokoelma, jonka työnimi on Toimihenkilöliikkeen historia.

 

Toimittaja
Leena Huovila

Aineisto

Anu-Hanna Anttila & Ilkka Levä. . Toimihenkilöjärjestöjen Sivistysliitto TJS. 2016. ISBN 978-952-5091-25-0. 103 s. Avaa