Hyvä työ – vähemmän kipua? Psykososiaaliset työolot ja fyysinen kuormitus – oma- ja yhteisvaikutukset kivun kehityspolkujen ennustajina

Tiivistelmä

Pitkittyvät kiputilat haittaavat yleisesti ikääntyvien työkykyä ennustaen vahvasti sairauspoissaoloja ja työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymistä. Tässä hankkeessa päätavoitteenamme on löytää kivun kehittymistä, pitkittymistä tai vaikeutumista ehkäiseviä työolotekijöitä. Korkea fyysinen työkuormitus nostaa kipujen esiintymisriskiä, mutta erilaiset psykososiaaliset tekijät työssä saattavat vaikuttaa joko kielteisesti tai myönteisesti kivun kokemiseen. Aineistonamme on Helsingin kaupungin ikääntyviä työntekijöitä edustava kohortti, joka osallistui tutkimukseen vuosina 2000-2002 ja sen jälkeen kahteen seurantakyselyyn viiden vuoden välein. Meitä kiinnostaa millä tahansa kehon alueella esiintyvä kipu, sen kesto ja kehitys sekä kivun laaja-alaisuus. Trajektorianalyysin avulla selvitämme kivun kehityspolkuja ja niitä ennakoivia työolotekijöitä. Työn fyysisen kuormituksen ja työstressin lisäksi tutkimme työn ja perheen yhteensovittamisen onnistumista, johtamisen oikeudenmukaisuutta, sosiaalista tukea ja vaikutusmahdollisuuksia työssä sekä kiusaamiskokemuksia ja väkivallan uhkaa. Myös elintapojen merkitystä työolojen rinnalla tarkastellaan. Tutkimuksen tulosten toivomme auttavan työolojen muokkaamisessa kipuja ehkäisevään suuntaan erityisesti työn organisointia ja johtamista kehittämällä. Tutkimus toteutetaan Työterveyslaitoksen ja Helsingin yliopiston yhteistyönä.

Hankkeen vastuuhenkilö

Päivi Leino-Arjas

Tiedote

Puutteet psykososiaalisissa työoloissa ennustavat vahvasti kroonisen kivun ilmaantumista

Tiivistelmä

Kuvasimme akuutin ja kroonisen (yli 3 kk kestäneen) kivun ilmaantumista ja kehitystä. Kipu ei ollut sidottu tiettyyn alueeseen. Korkea työstressi, johtamisen epäoikeudenmukaisuus, työpaikkakiusaaminen, väkivallan uhka työssä sekä ongelmat perheen ja työn yhteensovittamisessa ennustivat pitkäaikaisen kivun ilmaantumista Helsingin kaupungin työntekijöillä. Tutkimuksessa seurattiin keski-ikäisiä työntekijöitä. Kyselyyn vastasi lähtötasolla vuosina 2000-2002 lähes 9000 työntekijää ja viiden vuoden välein tehdyissä seurannoissa vastausaktiivisuus pysyi korkeana. Enemmistö tutkituista oli naisia. Tilastoanalyyseissa sovellettiin mm. trajektorianalyysia ja yleistettyjä estimointiyhtälöitä (GEE), jolloin seurattiin lähtötilanteissa kivuttomia henkilöitä.

Lähtökohdat

Kipu aiheuttaa paljon terveyspalvelujen tarvetta ja työkyvyttömyyttä. Sen syytekijöitä on haettu useimmiten fyysisestä työstä ja työstressistä, mutta psykososiaalisia työoloja voidaan lähestyä muistakin lähtökohdista. Tutkimme paitsi työstressin, myös johtamisen oikeudenmukaisuuden, työpaikkakiusaamisen, väkivallan uhkan sekä työn ja perheen yhteensovittamisen onnistumisen ennustavuutta kivun suhteen sekä kivun laaja-alaisuuden kehityspolkujen mahdollista yhteyttä mielenterveyden häiriöihin.

Aineisto

Työterveyslaitos (Väestö ja työkyky -ohjelma: Leino-Arjas, Kaila-Kangas, Shiri, Kausto; Työkykyjohtaminen -ohjelma: Haukka; Tilastotiedepalvelut: Ojajärvi), Helsingin yliopisto (Kansanterveystieteen osasto: Rahkonen, Lallukka, Pietiläinen), Tampereen yliopisto (Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta: Neupane), Saastamoinen. Aineistona oli Helsingin kaupungin työntekijöiden terveystutkimuksen (HHS) kyselyaineistot vuosilta 2000-2002, 2007, 2012 ja 2017.

Menetelmät

Kyselyaineistoja analysoitiin käyttäen trajektorianalyysia sekä logistista ja multinomiaalista regressioanalyysia pääasiassa yleistettyjen estimointiyhtälöiden (Generalized Estimating Equations) avulla. Viime mainituissa analyyseissa seurattiin kivun ilmaantumista seurannassa alikohorteissa (vv.2000-2002 – 2007, 2007-2012, 2012-2017), jotka olivat kivuttomia (ei akuuttia eikä kroonista kipua tai ei kroonista kipua) kullakin lähtötasolla.

Tulokset ja johtopäätökset

Työstressi, heikko johtamisen oikeudenmukaisuus, epäasiallisen kohtelun esiintyminen työyhteisössä ja sen kohteeksi joutuminen ennustivat selvästi uuden kivun ilmaantumista. Yhteydet olivat varsin saman tasoisia naisilla ja miehillä. Väkivallan uhka työssä oli miehillä uuden kivun riskitekijä. Työn ja perheen yhteensovittamisen ongelmat ennustivat sekä akuutin että kroonisen kivun ilmaantumista. Monikipuisuuden kehityspolkujen ja mielenterveyden yleisten häiriöiden välillä oli vahva yhteys.

Uutuusarvo ja sovellettavuus

Saimme uutta tietoa työyhteisöissä esiintyvien psykososiaalisten tekijöiden sekä työn ja perheen yhteensovittamisen onnistumisen merkityksestä missä tahansa kehon osassa esiintyvän kivun ennustajina. Kuvasimme siis kipukokemusta yleensä. Kipua kuvattiin vastaushetken aikaikkunassa, jolloin muistamisharha minimoitui. Tutkimme myös kroonisen kivun ja monikipuisuuden kehityspolkujen yhteyksiä työolotekijöihin ja mielenterveyteen. Työpaikoilla on runsaasti mahdollisuuksia kivun ehkäisyyn.

Aineisto

Päivi Leino-Arjas, Leena Kaila-Kangas, Subas Neupane, Rahman Shiri, Anneli Ojajärvi, Johanna Kausto, Eija Haukka, Peppiina Saastamoinen, Tea Lallukka, Olli Pietiläinen, Ossi Rahkonen. Hyvä työ –vähemmän kipua?Psykososiaaliset työolotekijät, fyysinen kuormitus, elintavat ja mielenterveys akuutin ja kroonisen kuvun ennustajina Helsingin kaupungin työntekijöillä. Työterveyslaitos, Helsinki , Tampereen yliopisto, Suomen Lääkäriliitto, Helsingin yliopisto. 2019. ISBN 978-952-261-867-2 (nid.) ISBN 978-952-261-868-9 (pdf.) Avaa