90082 Tutkimus

Työpaikka paremmaksi

2.6.1992

Työpaikka paremmaksi

Hankkeen tausta sijoittuu aikaan, jolloin metalliteollisuus oli vuosien ajan kärsinyt yhä pahenevasta työvoimapulasta. Metallialan koulutuspaikkoja ei saatu täytetyksi. Tilanteen syyksi todettiin, että alan koulutus- ja työpaikat eivät kiinnosta nuoria, joilla useiden tutkimusten mukaan on metallitöistä ja työpaikoista hyvin kielteinen kuva. Nuorten käsitysten mukaan metallialan työt ovat likaisia, raskaita ja vaihetyöluonteisia eivätkä ne tarjoa virikkeitä ja kehittymismahdollisuuksia.

Metallin mielikuvan kohottamiseksi on tuotettu erilaista oppimateriaalia ja järjestetty koululaisille tutustuttamiskäyntejä teollisuuteen. Nämä toimet ovat olleet tärkeitä ja hyödyllisiä, mutta niiden tulokset ovat kuitenkin olleet vähäisiä. Esimerkiksi ammattikoulujen metallityölinjojen ensisijaishakijamäärät eivät ole lisääntyneet, pikemminkin päinvastoin.

Pirkanmaan Metalliteollisuuden Piiriyhdistyksen mielestä olikin aika ryhtyä todellisiin toimiin yrityksissä. Työtä ja työympäristöä on kehitettävä niin, että ne vastaavat henkilöstön odotuksia ja toiveita. Metalliteollisuudessa työskentelevän henkilöstön työviihtyvyyttä on selvästi parannettava. Työssään viihtyvä, hyvin motivoitunut työntekijä on metallin mielikuvan paras kohottaja.

KIINNOSTAVAMPI TYÖPAIKKA

Hankkeen tavoitteena oli kehittää työtä, työympäristöä ja osallistumismahdollisuuksia turvallisempien, terveellisempien ja viihtyisempien työpaikkojen aikaansaamiseksi metalliteollisuudessa. Tarkoituksena oli luoda konepajoista myös nuoria ajatellen houkuttelevampia ja kiinnostavampia työpaikkoja, joissa ihmiset viihtyvät ja haluavat työskennellä.

Työpaikka paremmaksi -hankkeeseen valittiin pilottiyrityksiksi kuusi Pirkanmaan Metalliteollisuuden Piiriyhdistykseen kuuluvaa keskisuurta, erilaista metalliteollisuutta harjoittavaa yritystä. Hankkeen aikana alkoi kuitenkin taloudellinen laskusuunta, joka vaikutti kaikkiin yrityksiin ja yhden pilottiyrityksen toiminta loppui hankkeen alkuvaiheilla.

Pilottiyrityksissä selvitettiin aluksi lähtötilannetta eli kunkin yrityksen ongelma-alueita. Selvitysmenetelminä olivat työilmapiirikysely, työturvallisuustoiminnan arviointi, tapaturma-analyysi ja keskeisten turvallisuusriskien kartoitus. Näiden pohjalta laadittiin yrityskohtaiset kehittämissuunnitelmat, jotka sisälsivät työn ja työympäristön turvallisuuden ja terveellisyyden, siisteyden ja järjestyksen sekä työntekijöiden osallistumismahdollisuuksien kehittämisen. Yritysten etenemistä seurattiin ja hankkeen lopussa tilannetta tarkasteltiin samoilla mittapuilla kuin lähtötilanneselvityksessä.

Kysymyksessä oli yritysten oma kehitystyö, jota hanke tuki, ja päätökset tehtiin yrityksissä itse. Muita hankkeelle asetettuja yleisiä periaatteita olivat: yritysjohto on hankkeen takana, koko henkilöstö on mukana ja työterveyshuolto on keskeisesti mukana.

YLI SATA PARANNUSTA

Yrityksissä toteutettiin kaikkiaan yli sata parannusta pääasiassa omin voimin. Useimmat yritykset pystyivät toimimaan kaikkien tavoitteidensa mukaisesti, vaikka laman vuoksi osa yritysten investoinneista siirtyi tulevaisuuteen. Kaikki mukana olleet yritykset kuitenkin panostivat monin tavoin työpaikan parantamiseen.

Yleinen järjestys ja siisteys oli yksi keskeinen kehittämiskohde kaikissa yrityksissä. Työnopastukseen, työnjohtoon ja työturvallisuuteen liittyneitä toimia tehtiin myös lähes kaikissa yrityksissä. Työhygieenisten arvojen parantaminen, esimerkiksi yleisvalaistuksen tai työpistekohtaisen valaistuksen lisääminen, ilmastoinnin parantaminen tai vedon vähentäminen olivat niin ikään yleisiä parannuskohteita. Esimerkkeinä näiden toimien vaikutuksista turvallisuuteen on kompastumis- ja satuttamisvaarojen väheneminen, ergonomian paraneminen, meluhaitan väheneminen sekä valaistuksen paraneminen. Viihtyvyyteen vaikutti yleisimmin yleisen järjestyksen ja siiteyden paraneminen sekä työnteon mielekkyyden kasvaminen.

Työntekijöiden osallistumismahdollisuudet lisääntyivät merkittävästi. He osallistuivat aktiivisesti Työpaikka paremmaksi -hankkeen yhteistyöryhmän työhön yrityksissä. Osallistumismahdollisuuksia lisäsivät myös muun muassa tapaturmien tutkinta työryhmässä sekä osallistuminen sinkityksen turvallisuusanalyysin tekemiseen, järjestysseurannan toteutukseen ja työpaikkaselvitystyöryhmien työhön.

Suuremmissa, korkeamman tapaturmataajuuden yrityksissä tavoitteeksi asetettiin tapaturmien vähentäminen. Hankkeen aikana näissä yrityksissä tapaturmataajuudet laskivat, yhdessä merkittävästi. Tämä kehitys viittaa työpaikan turvallisuuden ja terveellisyyden paranemiseen. Tapaturmataajuuden putoaminen alle metalliteollisuuden keskiarvon on myös selkeästi mitattavissa saavutettuna taloudellisena hyötynä.

Hankkeen aikana turvallisuuteen ja työympäristöön liittyvät asiat ovat olleet esillä ja niistä on puhuttu paljon. Ihmiset on siten saatu toimimaan turvallisemmin. Yleinen järjestys ja siisteys parantui selvästi kaikkien yritysten työympäristössä. Työpaikkaselvitysten ja työn turvallisuusanalyysin yhteydessä työntekijät ovat miettineet turvallisuutta omissa töissään.

Yleisen järjestyksen paraneminen vaikuttaa suoraan myös viihtyvyyteen. Yrityksissä toteutettiin runsaasti myös muita toimia viihtyvyyden parantamiseksi. Työilmapiirikyselyiden mukaan viihtyminen työpaikalla ja omassa työssä parani selvästi ja työympäristö koettiin viihtyisemmäksi ja turvallisemmaksi. Myös ilmapiiri työntekijöiden keskuudessa sekä työntekijöiden ja esimiesten välillä oli hyvä. Työmotivaation kohoaminen on myös suorassa yhteydessä tuottavuuteen.

Toimittaja
PEKKA OKSAMA

Hanketiedot

  • HakijaPIRKANMAAN METALLITEOLLISUUDEN PIIRIYHD.
  • ToteuttajaTampereen teknillinen yliopisto, turvallisuuden johtaminen ja suunnitt
  • Lisätietoja
  • TOIVO ASIKAINEN
    (03) 133 900
  • Toteutusaika
  • 1.6.1990 - 31.12.1991
  • Työsuojelurahaston päätös
  • 2.4.1990
    26 573.69 euroa
  • Kokonaiskustannukset
  • 98 943.27 euroa
  • Tulokset valmistuneet 10.12.1991