90086 Tutkimus

Pitkäaikaistyöttömien työklinikkatutkimuksen evaluointi.

Pitkäaikaistyöttömien profiili- ja seurantatutkimus

Tutkimuksen kohteena olivat ne pitkäaikaistyöttömät, joille jostain terveydellisestä syystä ei ole voitu osoittaa työtä. Heidät oli ohjattu Helsingin kaupungin työllistettäväksi. Tämä noin sadan hengen ryhmä oli työhönohjauksen ongelmajoukko, jota Invalidisäätiön työklinikka tutki. Vertailuryhmiä valittiin kaksi, koska valtion työllistämien ja kaupungille ohjautuvien työllistettävien oletettiin poikkeavan toisistaan muun muassa perus- ja ammattikoulutuksen suhteen. Tutkimuksen seuranta-aika oli yksi vuosi.

Tutkimukseen ohjautuneet henkilöt olivat selvästi vajaakuntoisinta osaa pitkäaikaistyöttömistä. He olivat olleet poissa työstä keskimäärin kolme vuotta. Vajaa viidennes tutkituista oli tullut työllisyyslain piiriin ns. toistuvaistyöttöminä. Osa tutkituista oli ollut työelämässä ainakin 40 vuotta ja vain kolmella ei ollut työhistoriaa lainkaan. Keskimääräinen työssäoloaika oli hieman yli 24 vuotta. Monien työhistoria sisälsi viime vuosikymmenen aikana katkoja ja useita työsuhteita. Suurin osa tutkituista eli yksin joko naimattomina tai eronneina, he olivat iäkkäitä ja vähän koulutettuja. Pitkäaikaistyöttömyys oli koskettanut useammin miehiä kuin naisia.

Terveydentila heikentynyt

Tutkittavien muisti- ja oppimisvalmius osoittautui odotettua paremmaksi siihen nähden, että suuri osa heistä kärsi suoritustasoa alentavista kipu- ja masennusoireista sekä oli alkoholin suurkuluttajia. Kaksi kolmannesta tutkituista suoriutui keskitasoisesti. Aiempien tutkimusten mukaisesti tässäkin tutkimuksessa psyykkinen hyvinvointi osoittautui heikentyneeksi. Kolme neljäsosaa koki psyykkisen hyvinvointinsa heikentyneeksi. Eniten todettiin "onnellisuuden puutetta", itseluottamuksen heikentymistä ja yleistä rasittuneisuutta. Korostetusti tämä tuli esiin miehillä, joiden psyykkinen tilanne oli huonompi kuin naisilla.

Pitkäaikaistyöttömien työmotivaatio oli odotetuskikin huonompi kuin vertailuryhmien. Suoraan väittämään "haluan palata työelämään pysyvästi" yli 60 prosenttia vastasi vähintään jonkun verran kieltävästi. Myös seurantatutkimuksissa korostui työelämään suuntautumisen vähäisyys vertailuryhmiin nähden.

Pitkäaikaistyöttömien terveydentila oli odotetusti heikentynyt. Noin kolme neljäsosaa ilmoitti kärsivänsä jostakin tuki- ja liikuntaelinsairaudesta ja noin yksi kolmasosa ilmoitti tuki- ja liikuntaelinsairauden myös työkykyä haittaavimmaksi sairaudeksi. Kaikki tutkitut ilmoittivat vähintään kohtalaisen vaikeana pidettävää toiminnanvajavuutta ja noin viidesosa koki itsensä erittäin vaikeasti vajaakuntoiseksi. Lihaskunto ja liikkumiskyky olivat selvästi heikentyneet vastaavanikäisten suorituskykyyn verrattuna. Muun muassa kävelymattokokeessa vain 40 prosenttia pystyi kävelemään puoli tuntia kolmen kilometrin tuntivauhdilla.

Runsas alkoholin käyttö oli myös tyypillistä tutkimukseen ohjautuneilla. Peräti viidennes miehistä ilmoitti käyttävänsä alkoholia päivittäin.

Somaattinen sairaus oli myös tavallisin työkyvyn ja työllistymisen este. Ensisijaiseksi työ- ja toimintakyvyn esteeksi arvioitiin somaattiset sairaudet ja fyysinen suorituskyky 42 ja psyykkiset esteet 29 tutkitulla. Merkittävälle osalle työklinikkatutkimukseen ohjautuneista jouduttiin järjestämään erityistutkimuksia ja varsinkin psykiatrisen tutkimuksen tarve korostui.

Jatkosuositukset

Työhönpaluuseen liittyvä suositus annettiin 60 prosentille tutkituista ja lopuille suositeltiin ensisijaisesti yksilöllistä varhaiseläkettä tai työkyvyttömyyseläkettä. Kolmekymmentä tutkimusryhmään kuulunutta suoritti puolivuotisen velvoitetyöjakson loppuun saakka.

Tavallisin työkyvyn rajoite oli somaattinen sairaus, ennen kaikkea jokin tuki- ja liikuntaelinsairaus. Myös psyykkisen suorituskyvyn rajoitus ja ns. työtaitotekijä olivat keskeisiä työkyvyn rajoitteita. Perhetilanteeseen liittyvät asiat, saavutettu sosiaaliturva ja taloudelliset seikat eivät koko ryhmän kannalta olleet merkittäviä työllistymisen esteitä. Joissakin yksittäistapauksissa esimerkiksi kotona hoidon tarpeessa oleva puoliso, henkilökohtainen konkurssi tai asunnottomuus saattoivat kuit enkin olla hyvinkin tärkeitä esteitä työllistymiselle.

Yli puolelle tutkituista annettiin jokin työelämään liittyvä suositus ja vajaalle puolelle suositeltiin ensisijaisesti eläkettä toimeentulon turvaajana. Ammatillisia lisätutkimuksia suositeltiin joka neljännelle, noin joka viidennelle somaattisen sairauden tutkimusta tai hoitoa ja yhtä monelle myös mielenterveysalan hoitopalveluja. Päihdeongelman hoitoon ohjattiin joka seitsemäs.

Vuoden seurantatutkimustulokset korostavat psyykkisten työkyvynesteiden, muisti- ja oppimiskyvyn sekä psyykkisen hyvinvoinnin merkitystä velvoitetyöstä selviämisen kannalta. Odotetusti alkoholin suurkuluttaja (päivittäin alkoholia käyttävä) selviää muita huonommin työstään. Työmotivaatio oli tutkimusryhmässä selvästi heikentynyt, mutta työmotivaatio ei kuitenkaan erotellut velvoitetyön loppuun suorittaneita ja keskeyttäneitä. Työhön suuntautuminen oli selvästi torjuvampaa tutkimusryhmässä kuin vertailuryhmissä myös velvoitetyön jälkeen.

Johtopäätökset

Pitkäaikaistyöttömille ovat tarpeen määräaikaiset tarkastukset, joissa on mahdollisuus tehdä terveydentilaan ja fyysiseen kuntoon liittyviä tutkimuksia. Sopiva palvelumuoto voi myös olla kuntoutustarveselvitys, varsinainen kuntoutustutkimus tai työklinikkatutkimus ongelman laajuudesta riippuen. Monella pitkäaikaistyöttömällä on ilmeinen fyysisen harjoituksen tarve. Se on erityinen haaste kunnalliselle liikuntatoimelle.

Pitkäaikaistyöttömyys on usein yhteydessä terveydentilaan, psyykkiseen hyvinvointiin ja sosiaaliseen tilanteeseen liittyviin ongelmiin. Niiden torjunnassa mainitut kuntoutusselvitykset ja -tutkimukset ovat vasta toissijaisia. Tärkeintä olisi kyetä huolehtimaan itse työllisyydestä. Pitkäaikaistyöttömyyteen ja työelämästä syrjäytymiseen yleensä liittyvät ongelmat ovat samalla haaste työterveyshuollolle: kuinka auttaa moniongelmaista tai ikääntyvää työntekijää, jonka psykofyysiset voimavarat alkavat ehtyä.

Pitkäkään työstäpoissaolo ei sinänsä ole este työelämään paluulle. Jotta työelämään paluuta ja siellä pysymistä voitaisiin nykyistä tehokkaammin tukea, olisi erityisesti kiinnitettävä huomiota psyykkisestä hyvinvoinnista huolehtimiseen ja psyykkisten ongelmien käsittelyyn. Työkykyä ylläpitävän toiminnan tulisi keskittyä nimenomaan tähän tehtävään.

Velvoitetyöllistäminen johtaa erittäin harvoin pysyvään työllistymiseen. Syynä on ennen kaikkea oleva työllisyystilanne eikä niinkään työttömien työmarkkinakelpoisuus sinänsä.

Kuntoutusintervention (työklinikkatutkimuksen) merkitys pysyvän työllistymisen kannalta oli merkityksetön. Työklinikkatutkimus kuitenkin auttoi merkittävästi pitkäaikaistyöttömiä tilanteessa, jossa tavanomaisemmat terveydenhuollon palvelut (esimerkiksi terveyskeskus) ei ollut pystynyt riittävän monipuolisesti tarttumaan ongelmaan.

7.12.1992/po

Toimittaja
PEKKA OKSAMA

Hanketiedot

  • HakijaInvalidisäätiö
  • Lisätietoja
  • HANNU ALARANTA
    4748685
  • Toteutusaika
  • 1.2.1990 - 1.12.1992
  • Työsuojelurahaston päätös
  • 28.5.1990
    67 275.17 euroa
  • Kokonaiskustannukset
  • 74 843.63 euroa
  • Tulokset valmistuneet 9.6.1993