92293 Tutkimus

Työntekijöiden liuotinaltistiminen ja syöpäsairaudet

Työntekijöiden liuotinaltistuminen ja syöpäsairaudet

Liuotinaineet ovat pitkään olleet yleisimpiä haitallisia altisteita työpaikoilla. Jotkut liuottimet kuten hiilitetrakloridi, kloroformi, metyleenikloridi, trikloorietyleeni, tetrakloorietyleeni, bentseeni ja styreeni tai niiden metaboliitit ovat aiheuttaneet kasvaimia koe-eläimillä. Liuotintyöntekijöillä on eri yhteyksissä raportoitu muun muassa ruuansulatus-, hengitys-, suku- ja virtsaelinten syöpien riskejä. Liuotintyöntekijöiden syöpäriskejä ei ole toistaiseksi todennettu epidemiologisin menetelmin riittävästi.

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, liittyykö työperäiseen liuottimille altistumiseen suurentunut syöpäriski.

TEHTÄVÄT JA AINEISTOT

Tutkimus perustui niiden 9106 henkilön seurantaan, joilta Työterveyslaitos on määrittänyt liuotinten tai niiden aineenvaihduntatuotteiden pitoisuuksia verestä tai virtsasta vuosina 1965-1983. Kyseisenä aikana mittauksia oli saatavilla kolmesta klooratusta hiilivedystä (trikloorietyleeni, tetrakloorietyleeni ja 1,1,1-trikloorietaani) ja kolmesta aromaattisesta hiilivedystä (styreeni, tolueeni ja ksyleeni). Tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa vertailtiin altistumismittausaineiston henkilöiden syöpäilmaantuvuutta ja peruskuolemansyyn mukaista kuolleisuutta kokonaisväestön tietoihin.

Toisessa vaiheessa altistumismittausaineistoista poimitussa tapaus-verrokki-asetelmassa tutkittavilta kerättiin kyselymenetelmällä elämänaikaiset työhistoriat sekä tiedot tupakoinnista ja alkoholinkäytöstä. Kyselytietojen sekä vanhojen työhygieenisten ja biologisten mittausten avulla arvioitiin kunkin työaltisteet takautuvasti. Tavoitteena oli tarkastella liuotinten riskejä mahdollisimman yksityiskohtaisesti elämänaikainen altistumishistoria ja mahdolliset sekoittavat tekijät kontrolloituina.

Kyselyaineiston osallistumisaktiivisuus jäi matalaksi; se vaihteli eri syöpätyyppikohtaisten aineistojen tapauksilla 53:sta 74:ään ja verrokeilla vastaavasti 57:stä 59:ään prosenttiin.

JOHTOPÄÄTÖKSET

Tutkimuksessa havaittiin suurentuneita syöpäriskejä erityisesti klooratuille hiilivedyille altistuneilla verrattuna kokonaisväestön syöpäilmaantuvuuteen. Syöpäriski oli suurentunut useassa primaaripaikassa, erityisesti niissä kudoksissa, joissa liuotinten metaboliatuotteiden oletettiin kerääntyvän. Eläinkokeiden, aiempien epidemiologisten tutkimusten ja tämän tutkimuksen tulosten perusteella klooratuista hiilivedyistä trikloorietyleeni ja tetrakloorietyleeni ovat todennäköisesti syöpävaarallisia ihmiselle.

Styreeni saattaa suurentaa haimasyövän ja mahdollisesti joidenkin muidenkin ruuansulatuselinten riskejä. Tosin niiden keskuudessa, joilta oli määritetty altistuminen aromaallisille hiilivedyille, seuranta-ajat olivat lyhyempiä ja aineisto oli iältään nuorempaa, joten aromaattisten hiilivetyjen osalta ei toistaiseksi voida tehdä kovin varmoja päätelmiä.

Yksittäisten liuotinten riskien päättely ei ole vielä kovin luotettavalla pohjalla, koska useimmat työntekijät altistuivat monelle eri aineelle (joko seokselle tai he ovat käyttäneet eri ajanjaksoina eri aineita). Tutkimuksessa saatiin myös vahvistusta aiempien suomalaisten tutkimusten havainnolle, että työperäinen altistus bensiinille ja/tai pakokaasuille suurentaa munuaissyöpäriskiä.

Kyselyssä kerättyjen tietojen pohjalta arvioituna ei ole todennäköistä, että tupakointitottumukset, alkoholinkäyttö tai muut työaltisteet selittävät liuotinten riskejä mittausaineiston työntekijöillä. Tosin kaikista liuotinten kannalta tärkeistä syöpätyypeistä, kuten maksasyövästä tai kohdunkaulaosan syövästä, ei tässä aineistossa vielä ollut riittävän monta tapausta tapaus-verrokki-asetelmaa ajatellen.

Koska kyselyn osallistumisaktiivisuus ei ollut täysin moitteeton, pitäisi jatkossa selvittää haastattelumenetelmien käyttömahdollisuudet tämäntyyppisen kausaalitutkimuksen tiedonkeruussa.

11.1.1996/po

Toimittaja
PEKKA OKSAMA

Hanketiedot

  • HakijaTyöterveyslaitos
  • Lisätietoja
  • AHTI ANTTILA
    47471
  • Toteutusaika
  • 26.1.1993 - 1.12.1995
  • Työsuojelurahaston päätös
  • 9.12.1992
    100 912.76 euroa
  • Kokonaiskustannukset
  • 170 206.19 euroa
  • Tulokset valmistuneet 27.12.1995