92297 Tutkimus

Palkkarakenne ja työmarkkinoiden toiminta: toimiala- ja yrityskohtaisten tekijöiden vaikutus

Palkkarakenne ja työmarkkinoiden toiminta: toimiala- ja yrityskohtaisten tekijöiden vaikutus

Palkkarakenteen kehitys on aivan viime vuosina ollut varsin vilkaan kansainvälisen keskustelun ja laajenevan tutkimuksen kohteena. Tämä johtuu ennen kaikkea siitä, että palkkaerot teollisuusmaissa ovat pitkän kaventumisjakson jälkeen kääntyneet viime vuosikymmenellä nousuun useimmissa OECD-maissa. Suomessa palkkaerot näyttävät sen sijaan pysyneen suurin piirtein muuttumattomana 1980-luvulla.

Työelämän suhteiden ja työehtosopimustoiminnan kehittämiseksi on tärkeää tietää, miten palkat ja palkkaerot määräytyvät työmarkkinoilla. Tutkimushankkeen tavoitteena oli tutkia toimiala- ja yrityskohtaisten tekijöiden vaikutusta palkkarakenteeseen käyttämällä hyväksi Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliiton yksilötason palkkatilastoja. Niiden avulla on mahdollista selvittää palkkojen hajonta yksilöiden kesken ja eritellä mainittujen tekijöiden vaikutus erikeen teollisuuden työntekijöille ja toimihenkilöille.

Hanke rakentuu kolmesta tutkimusraportista, jotka tuottavat kokonaiskuvan teollisuutemme palkkarakenteesta sekä alustavaa tietoa tuntipalkkojen ja työpanoksen muutoksesta laman oloissa.

PALKKAEROT SUOMEN TEOLLISUUDESSA

Tutkimuksessa tarkastellaan palkkatason ja palkkaerojen kehitystä Suomen teollisuudessa vuosina 1980-92. Ajanjakson pituus on varsin hyvä luotettavien palkkatrendien tunnistamiseksi. Tarkastelun kohteena ovat toisaalta teollisuuden kaikki toimihenkilöt ja työntekijät, toisaalta niiden keskeiset alaryhmät. Toimihenkilöt on jaettu kolmeen ryhmään: teknisiin, konttori- ja ylempiin toimihenkilöihin. Työntekijät on vuorostaan jaettu sopimusalan mukaan tekstiili-, vaatetus-, mekaanisen puu-, paperi- sekä metalliteollisuuden sopimusaloihin. Nämä sopimusalat edustavat teollisuuden viittä suurinta toimialaa.

Tulokset osoittavat, että palkansaajaryhmien väliset palkkaerot ovat tarkastelujakson aikana säilyneet lähes ennallaan. Myös palkkahajonta eli palkansaajaryhmien sisällä esiintyvät palkkaerot ovat niin ikään muuttuneet vain vähän. Tätä voidaan pitää sikäli yllättävänä tuloksena, että taloudellinen kasvu ja työllisyystilanne muuttuivat Suomessa olennaisesti tarkastelujakson loppuvuosina.

Tulosten mukaan koulutuksen vaikutus palkkaan ja sitä kautta eri koulutusryhmien väliset palkkaerot ovat 1980-luvulla pienentyneet olennaisesti kaikissa toimihenkilöryhmissä. Myös työkokemuksen ja nykyisen työsuhteen keston palkkavaikutukset ovat heikentyneet varsin huomattavasti. Tämä tarkoittaa sitä, että pitkään työelämässä olleiden palkkaetu suhteessa työmarkkinoille vastikään tulleisiin on pienentynyt. Pitkään samassa työsuhteessa olleen palkkaetu verrattuna vastapalkattuun toimihenkilöön on 1980-luvulla hävinnyt kokonaan.

Sama kehitys on vallinnut teollisuuden työntekijöiden osalta. Työntekijöiden palkkaryhmällä mitattu osaamisen taso heijastui vuonna 1990 selvästi heikommin palkkoihin kuin vuonna 1980. Toisin sanoen palkkaryhmien väliset palkkaerot ovat pienentyneet. Myös iän vaikutus palkkakehitykseen on yleisesti ottaen heikentynyt eli nuorempien ja vanhempien työntekijöiden väliset palkkaerot ovat kaventuneet. Ainoan poikkeuksen muodostaa tekstiiliteollisuus, jossa sekä palkkaryhmien että ikäluokkien väliset palkkaerot ovat hieman kasvaneet 1980-luvulla.

KANNUSTAVA PALKKAUS PAIKALLISEN SOPIMISEN MUOTONA

Tutkimuksessa selvitetään palkkaustavan valintaa ja palkanmuodostusta palkkaustavoittain Suomen teollisuudessa vuosina 1980, 1985 ja 1990. Palkkaustavan valinta ja kannustava palkkaus ovat keskeisiä tekijöitä työmarkkinoiden joustavuuden ja tehokkaan toiminnan kannalta.

Palkkaustapoja ovat aika-, urakka- ja palkkiopalkkaus, joista kahta jälkimmäistä kutsutaan suorituspalkkaukseksi. Se on tärkeässä asemassa pyrittäessä lisäämään työmarkkinoiden joustavuutta, sillä työntekijöiden tehokkuus ja sitä kautta yritysten tuottavuus vaikuttavat suoraan palkkaan.

Tulokset osoittavat, että korkea aikapalkka ja työehtosopimusten määrittelemät palkan lisät vähentävät tehokkuuteen kannustavaan suorituspalkkatyöhön valikoitumista. Suorituspalkkatyöstä saatavat ansiot ylittävät selvästi aikapalkkatyön ansiot, ja palkkojen vaihtelu on suurempaa suorituspalkkatyössä. Kun otetaan huomioon muut palkkaa selittävät tekijät, urakkatyöntekijä ansaitsi keskimäärin 15 prosenttia enemmän kuin samanlainen henkilö olisi ansainnut samanlaisesta aikapalkkatyöstä. Vastaavasti palkkiotyössä ansaittiin 9 prosenttia enemmän kuin aikapalkkatyössä.

Tulosten mukaan paikallisen sopimisen ja suorituspalkkauksen laajempi käyttö vähentäisi työntekijöiden iästä ja työn vaativuustasoista aiheutuvia palkkaeroja. Siten paikallinen sopimustoiminta voi mahdollistaa pyrkimyksiä palkansaajien tasavertaisuuteen. Toisaalta tehokkuudesta ja kyvykkyydestä aiheutuvilla palkkaeroilla on myönteisiä vaikutuksia yrityksen menestymiselle.

TUNTIPALKKOJEN JA TYÖMÄÄRÄN JOUSTO LAMAN AIKANA

Tutkimuksessa tarkastellaan teollisuuden työntekijöiden tuntipalkkojen muutoksia vuosina 1989-1992. Yksilötason palkka-aineistosta on poimittu poikkileikkausotokset viideltä sopimusalalta. Ne ovat metalli-, paperi- ja mekaaninen metsäteollisuus sekä tekstiili- ja vaatetusteollisuus.

Tulosten mukaan palkat eivät vastoin yleistä käsitystä ole alaspäin jäykkiä, vaan lama on vaikuttanut hyvinkin paljon sekä tuntipalkkoihin että työntekijöiden työpanokseen. Tuntipalkkojen keskimääräinen nousu hidastui selvästi. Lisäksi laman alettua yhä useamman työntekijän tuntipalkat laskivat. Vuonna 1992 näiden henkilöiden osuus oli lähes 40 prosenttia tutkimuksessa käsiteltyjen toimialojen työntekijöistä. Työpaikkansa säilyttäneiden tekemät työtunnit sen sijaan lisääntyivät lamavuosina.

RAPORTIT

Tutkimushankkeessa syntynyttä aineistoa voidaan käyttää kansainvälisiin vertailuihin, työmarkkinoiden toimivuuden arviointiin ja taustatietona työelämän suhteiden kehittämiseksi. Hankkeen tilastoaineisto on ainutlaatuista myös kansainvälisen tutkimuksen kentässä.

Hanke koostuu kolmesta tutkimusraportista:

Asplund Rita: Palkkaerot Suomen teollisuudessa, Elinkeinoelämän Tutkimuslaitos, sarja B 91, Helsinki 1994.

Kettunen Juha: Kannustava palkkaus teollisuusyritysten paikallisen sopimisen muotona, Elinkeinoelämän Tutkimuslaitos, sarja B 90, Helsinki 1994.

Ruutu Jyrki: Tuntipalkkojen ja työmäärän jousto teollisuudessa laman aikana, Elinkeinoelämän Tutkimuslaitos, Dp 496.

11.9.1995/po

Toimittaja
PEKKA OKSAMA

Hanketiedot

  • HakijaElinkeinoelämän tutkimuslaitos ETLA
  • Lisätietoja
  • Kari Alho
    60990255
  • Toteutusaika
  • 8.4.1993 - 1.12.1993
  • Työsuojelurahaston päätös
  • 9.12.1992
    74 002.69 euroa
  • Kokonaiskustannukset
  • 74 002.69 euroa
  • Tulokset valmistuneet 25.4.1996