93330 Tutkimus

Työttömyysturvan rahoituksen uudistaminen

Työttömyysturvan rahoitus ja sen uudistaminen

Noin puolen miljoonan työttömän määrä kertoo työmarkkinoiden syvästä kriisistä. On myös ennakoitavissa, että nousukauden alettua työttömyys jää pitkäksi aikaa korkealle tasolle.

Työttömyysturvan ongelmien ja uudistusten ratkaisuja on viime vuosina mietitty useissa työryhmissä. Sosiaali- ja terveysministeriön asettaman Työttömyysturvatoimikunta 1992:n mietinnössä toimikunta ehdottaa, että työttömyysvakuutusmaksun yrityskohtaisen ja/tai alakohtaisen tariffoinnin tarpeesta ja mahdollisuuksista tehtäisiin erillistutkimus. Tutkimuksen aloittamisesta keskusteltiin alustavasti sosiaali- ja terveysministeriön, työministeriön, Tapaturmavakuutuslaitosten Liiton sekä työmarkkinajärjestöjen kanssa.

Tämän hankkeen tavoitteena oli tutkia toimikunnan ehdotusten mukaisesti työttömyysvakuutusmaksun yritys- ja/tai alakohtaisen tariffoinnin tarvetta ja mahdollisuuksia. Tämä koski sekä vakuutetun että työnantajan maksua. Lisäksi oli tarkoitus tarkastella työllisyyden lisäämistä kannustavaa vakuutusmaksujen järjestelmää. Keskeisenä tavoitteena oli ottaa huomioon työmarkkinoiden toimivuus, työllisyys ja palkansaajien vakuutusturvan takaaminen.

USEITA TARKASTELUKULMIA

Tutkimuksessa tarkastellaan aluksi työttömyysturvan rahoituksen järjestelyjä Suomessa ja muissa maissa. Samalla tuodaan esille aikaisemmat tutkimustulokset. Toiseksi tutkimuksessa tarkastellaan työttömyyden kokonaistaloudellisia vaikutuksia, joista keskeisin on työttömyyden aiheuttama valtiontalouden alijäämä. Kolmanneksi tarkastellaan, mitä työttömyysturvaetuuksien puolella olisi tehtävissä työttömyysturvamenojen ja vakuutusmaksujen alentamiseksi. Neljänneksi tarkastellaan valtion roolia työttömyysturvan osarahoittajana. Viidenneksi tarkastellaan keskeisintä tutkimuksen sisältöä eli vakuutusmaksujen eriyttämisen vaikutuksia työllisyyteen, työttömyyden rasituksen kohdentumiseen ja yritysten kannattavuuteen. Samalla pohditaan eräitä mahdollisuuksia uudistaa Suomen järjestelmää. Tätä tukevana toimena tarkastellaan soveltuvin osin tapaturmavakuutuksen analogian soveltamista työttömyysvakuutuksen rahoitukseen. Lopuksi kommentoidaan käytännön soveltamisen mahdollisuuksia lähinnä pohjoismaisiin kokemuksiin perustuen.

ISO RASITE VALTIOLLE

Laman lisäämä työttömyys on nostanut voimakkaasti sekä työntekijöiden että työnantajien työttömyysvakuutusmaksuja, jotka ovat lisänneet entisestään työllistämisen kustannuksia. Tutkimuksessa esitetään perusteltuja näkemyksiä työttömyysturvan rahoituksen uudistamistarpeista taloustieteen ja kansainvälisten kokemusten pohjalta. Keskeiseksi näkökulmaksi on valittu työllisyyden sekä työmarkkinoiden toimivuuden parantaminen. Tutkimuksessa on pohdittu työttömyysturvajärjestelmän muuttamista siihen suuntaan, että työnantajien ja työntekijöiden vakuutusmaksut määräytyisivät alakohtaisesti työttömyysriskin mukaan.

Työttömyysturvajärjestelmä ei ole kestänyt lamaa. Työttömyyden kasvaessa työttömyysturvaetuuksien rahoittaminen on Suomessa kuten monissa muissa OECD-maissa johtanut valtiontalouden huomattavaan alijäämään. Tutkimuksen kansainvälisen vertailun mukaan valtiolla on useissa teollisuusmaissa huomattava vastuu työttömyysturvan rahoittamisesta. Työnantajien ja palkansaajien rahoitusvastuu on usein suhteellisen pieni.

Ruotsissa ja Tanskassa on viime vuonna julkaistu useita laajoja selvityksiä työttömyysturvajärjestelmän ja sen rahoituksen uudistamisesta. Uudistamistarpeet ovat syntyneet ensisijaisesti siitä, että työttömyysetuuksien rahoituksesta on tullut valtiolle huomattava rasite. Uudistusehdotukset sisältävät monia yhteisiä piirteitä, joiden päämääränä on työllisyyden parantaminen ja työmarkkinoiden toimivuuden lisääminen.

PERUSTURVA KAIKILLE - LISÄTURVA RISKIN MUKAAN

Muissa pohjoismaissa esitettyjen ratkaisujen perusteella ongelmia voitaisiin ratkaista perustamalla kaikille vakuutetuille yhtäläisen perusturvan takaava järjestelmä, joka olisi valtion rahoittama. Ansioon suhteutettu lisäturva voitaisiin edelleen maksaa työttömyyskassojen kautta tai vaihtoehtoisesti yksityisen sektorin vakuutuslaitosten kautta, jotka rahoittaisivat sen työntekijämaksuin tai työntekijöiden ja työnantajien yhteisin maksuin.

Valtion suurta rahoitusvastuuta on perinteisesti perusteltu tulonjakotavoitteilla, jolloin vakuutusmaksuja on voitu alentaa korkean työttömyyden aloilla. Viime vuosina on yhä voimakkaammin korostettu, että valtion vastuu työttömyysetuuksien rahoittamisesta heikentää työmarkkinoiden toimivuutta. Valtio subventoi korkean työttömyyden aloja matalan työttömyyden alojen kustannuksella. Tutkimuksessa osoitetaan, että työmarkkinaosapuolten rahoitusosuutta korottamalla ja sen rakennetta muuttamalla voidaan periaatteessa kannustaa maltillisiin palkankorotuksiin ja näin vaikuttaa myönteisesti työllisyyskehitykseen. Järjestelmän rakennetta voidaan muuttaa eriyttämällä palkansaajien ja työnantajien työttömyysvakuutusmaksuja työttömyysriskin mukaan, millä on vaikutus työllisyyteen.

Tuotantoresurssien ohjautumisen ja työllisyyden kannalta olisi perusteltua eriyttää lisäturvaa vastaava vakuutusmaksu alakohtaisesti työttömyysriskin mukaan. Työttömyyskassan jäsenmaksut ovat nykyisin työttömyystilanteen mukaan eriytettyjä. Eriyttämistä voitaisiin laajentaa poistamalla palkansaajien 1,87 prosentin työttömyysvakuutusmaksu ja keräämällä kassanjäseniltä korkeampia eriytettyjä vakuutusmaksuja. Tämä voitaisiin tehdä myös niin, että keskimäärin kassanjäsenten kustannusrasite ei muutu.

26.1.1995/po

Toimittaja
PEKKA OKSAMA

Hanketiedot

  • HakijaElinkeinoelämän tutkimuslaitos ETLA
  • ToteuttajaElinkeinoelämän tutkimuslaitos ETLA
  • Lisätietoja
  • Kari Alho
    60990220
  • Toteutusaika
  • 1.6.1994 - 1.12.1994
  • Työsuojelurahaston päätös
  • 20.12.1993
    50 456.38 euroa
  • Kokonaiskustannukset
  • 50 456.38 euroa
  • Tulokset valmistuneet 31.12.1994