94286 Tutkimus

Teknologian kehitys, osaamistason nousu ja yritysten menestyminen Suomen teollisuudessa

Teknologian kehitys, osaamistason nousu ja yritysten menestyminen Suomen teollisuudessa

Teknologian kehitys, osaamistason nousu ja yritysten menestyminen

Viime vuosina on keskusteltu vilkkaasti teknologian merkityksestä yritysten menestymisessä ja työvoiman osaamisen keskeisestä roolista tässä yhteydessä. Nämä keskustelut perustuvat enimmäkseen varsin alustaviin kansainvälisiin tutkimuksiin. Suomessa sen sijaan teknologian kehityksen ja työvoiman osaamisen vuorovaikutusta yritysten menestymisen tekijänä ei ole juuri lainkaan tutkittu. Kuitenkin tämä kytkentä - teknologia ja työvoima - heijastuu yksittäisten palkansaajien työmarkkina-aseman ja yritysten menestymisen kautta erittäin laajasti koko kansantalouteen: työllisyyteen, tuottavuuteen ja talouden kasvuun.

Tutkimuksen tarkoituksena on siis selvittää teknologisen ja taloudellisen kehityksen vaikutuksia työvoimaan ja erityisesti henkiseen pääomaan Suomen tehdasteollisuudessa vuosina 1980-1994. Nämä 15 vuotta sisältävät hyvin erilaisia suhdannevaiheita. Erityisen mielenkiintoinen jakso on 1990-luvun alun syvä lama, jolloin teollisuudesta hävisi noin 130 000 työpaikkaa.

Tutkimuksessa yhdistetään Tilastokeskuksen yksityiskohtainen toimialatason teknologiatilastoaineisto ja Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliiton (TT) keräämä yksilötason palkka-aineisto. Lopullisessa analysointivaiheessa työvoima jaettiin kahteen ryhmään: kasvutoimialoihin ja muihin toimialoihin. Toimialaryhmät jaettiin edelleen henkilöstömäärän mukaan neljään ryhmään: mikro-, pienet, keskisuuret ja suuret toimipaikat.

Tutkimuksen pääpaino oli testata, onko näiden kahden toimialaryhmän välillä huomattavia eroja erityisesti henkisen pääoman osalta. Testattavana oli viisi perushypoteesin seuraamusta. Tutkimus rajoittui TT:n toimihenkilöihin.

1. OVATKO KASVU- JA MUIDEN TOIMIALOJEN VÄLISET TEKNOLOGISEN JA TALOUDELLISEN KEHITYKSEN EROT HEIJASTUNEET AMMATTITAITOISEN TYÖVOIMAN KYSYNNÄSSÄ SEKÄ AIHEUTTANEET MERKITTÄVIÄ MUUTOKSIA TYÖVOIMAN KOULUTUSRAKENTEESSA TEKNOLOGISESTI ENEMMÄN JA VÄHEMMÄN DYNAAMISTEN TOIMIALOJEN VÄLILLÄ?

Tulosten mukaan toimihenkilöiden koulutustaso on kasvutoimialoilla selvästi korkeampi kuin muilla aloilla. Myös tehtävärakenne ja koulutustaso eri tehtäväryhmien sisällä erosivat huomattavasti kasvu- ja muiden toimialojen välillä. Huomattavasti suuremmalla osalla kasvutoimialojen työvoimasta oli korkea-asteen koulutus ja suurempi osa heistä toimi T&K-tehtävissä. Sama suunta näkyi myös toimipaikkatasolla. Lisäksi nämä koulutus- ja tehtävärakenteen erot kahden toimialaryhmän välillä kasvoivat tarkasteluajanjaksolla.

ONKO KAHDEN RYHMÄN PALKKARAKENTEESSA (2.) JA KOULUTUKSEN TUOTTOASTEISSA (3.) HAVAITTAVISSA SAMANAIKAINEN MUUTOS?

Nämä hypoteesit eivät saaneet tukea analyysissa.

Keskimääräisissä palkkatasoissa ja palkanmuutoksissa oli vain pieniä eroja ryhmien välillä tutkitulla ajanjaksolla. Keskimääräisten palkkatasojen välinen pieni ero on lisäksi kaventunut viime vuosina, jolloin muiden toimialojen ryhmän palkkojen nousu on ollut selvästi nopeampaa. Myös samankokoisten mutta eri toimialaryhmiin luokiteltujen toimipaikkojen väliset erot keskipalkoissa ovat koko ajan olleet pieniä.

Koulutusinvestointien palkitseminen ei myöskään ole ollut selvästi erilaista kahden toimialaryhmän välillä koko aikana, ei edes 1990-luvun alun syvässä lamassa. Tulokset olivat samanlaisia erikokoisissa toimipaikoissa: keskimääräisissä koulutuksen tuottoasteissa ei havaittu merkitseviä eroja samankokoisten mutta eri toimialaryhmiin luokiteltujen toimipaikkojen välillä. Tähän on ainakin kaksi mahdollista syytä. Joko hyvin koulutetun työvoiman tarjonta on ollut niin runsasta, että kasvutoimialojen ei ole tarvinnut houkutella korkeammilla palkoilla, tai muiden toimialojen on ollut pakko palkita koulutusta vähintään yhtä hyvin kuin kasvutoimialat selviytyäkseen kilpailussa koulutetusta työvoimasta.

4. LUONNEHTIVATKO TEKNOLOGISESTI EDISTYNEEMPIÄ TOIMIALOJA JYRKEMMÄT PALKKAPROFIILIT, JOTKA MAHDOLLISESTI HEIJASTAVAT HUOMATTAVIA TOIMIHENKILÖIDEN INVESTOINTEJA TYÖPAIKKAKOULUTUKSEEN, JA SITEN MYÖS VÄHÄISEMPI ALTTIUS VAIHTAA TYÖPAIKKAA?

Tämän hypoteesin testaaminen oli palkka-aineiston perusteella vain osittain mahdollista. Kuvaileva analyysi osoittaa kuitenkin, että työvoiman keskimääräinen ikä, työkokemus ja virkaikä ovat huomattavasti korkeammat muiden kuin kasvutoimialojen ryhmässä. Lisäksi 1990-luvun alun syvä lama näyttää lisänneen näitä eroja pääasiassa muiden toimialojen ryhmän paljon nopeamman keskimääräisen työkokemuksen ja virkaiän kasvuvauhdin takia. Myös työkokemuksen ja virkaiän arvioidut palkkavaikutukset eroavat huomattavasti kummassakin toimialaryhmässä. Erityisesti työkokemuksen tuottoaste on jatkuvasti ollut merkittävästi korkeampi kasvutoimialoilla ja on myös kohonnut nopeammin työkokemuksen kasvaessa.

Kokemus-palkkaprofiilien muutokset ajan kuluessa ovat toisaalta olleet hyvin samanlaisia kahdessa toimialaryhmässä, joskin suuruudeltaan hyvin erilaisia. Molemmissa toimialaryhmissä työkokemuksen palkkavaikutukset vähenivät 1980-luvulla, mikä vielä voimistui syvän laman vuosina. Aivan viime vuosina työkokemuksen palkitseminen on kuitenkin selvästi elpynyt, mutta vain kasvutoimialoilla. Muiden toimialojen ryhmässä hankitun työkokemuksen palkkavaikutukset ovat olleet merkityksettömiä vuodesta 1990 lähtien. Tästä syystä kahden toimialaryhmän kokemus-palkkakuilu oli huomattavasti suurempi 1990-luvun alkuvuosina kuin 1980-luvun alkupuolella.

Samoin kuin useissa aikaisemmissa Suomen tehdasteollisuuden palkkarakennetta koskevissa tutkimuksissa, virkaiän vaikutukset palkkaan havaittiin olemattomiksi tai jopa negatiivisiksi. Itse asiassa tilanteen voidaan katsoa olevan suotuisampi virkaiän palkitsemisen suhteen muiden toimialojen ryhmässä sikäli, että pidempi virkaikä ei siinä muuttunut palkkakehitystä haittaavaksi tekijäksi kuten kasvutoimialojen ryhmässä.

5. MITEN TEKNOLOGINEN MUUTOS VAIKUTTAA AMMATTITAIDOLTAAN ERILAISTEN TOIMIHENKILÖIDEN TODENNÄKÖISYYTEEN LÄHTEÄ POIS TARKASTELTAVILTA TOIMIALOILTA?

Työvoiman vaihtuvuuden määrä ja rakenne ovat olleet hyvin samantyyppisiä kummassakin ryhmässä, eikä vähiten 1990-luvun alussa. Ensiksi, työvoiman vaihtuvuuden määrän vertailun perusteella syvä lama näyttää vaikuttaneen muiden toimialojen ryhmään hieman aikaisemmin ja myös voimakkaammin kuin kasvutoimialojen ryhmään. Itse asiassa lamavuodet näyttävät vain nopeuttaneen muiden toimialojen ryhmän taantuvaa kehitystä. Toisaalta kasvutoimialojen ryhmässä syvä lama näyttää vain väliaikaisesti keskeyttäneen vakaan kehityksen ja vain pienemmissä toimipaikoissa.

Toiseksi, analyysi tuo esiin huomattavan määrän samankaltaisuuksia toimialaryhmiin tulleen, niissä pysyneen ja niistä lähteneen työvoiman rakenteessa. Toimialaryhmien tulokkaat ja lähtijät eivät taustatekijöiltään siis näytä merkittävästi poikkeavan toisistaan. Molemmissa ryhmissä pysyneet ovat ansainneet keskimäärin enemmän kuin ryhmän tulokkaat ja lähtijät. Tulokkaille on yleensä maksettu selvästi vähemmän kuin sekä pysyneille että lähtijöille. Nämä kehityssuunnat jatkuivat suunnilleen muuttumattomina myös lamavuosina. Lisäksi 1990-luvun alun syvä lama näyttää suosineen naispuolisia toimihenkilöitä.

Analyysi viittaa myös siihen, että tulokkaiden keskimääräinen koulutustaso on ollut paljon korkeampi kuin pysyneillä ja lähtijöillä. Molemmissa toimialaryhmissä syvän laman aikana rekrytointipolitiikka näyttää painottuneen suhteellisen pieneen, hyvin koulutettujen yksilöiden joukkoon. Lähtijät ovat puolestaan olleet keskimäärin paljon vähemmän koulutettuja kuin tulokkaat. Molempien ryhmien lähtijät olivat keskimäärin vähiten koulutettuja 1990-luvun alussa. Nämä suuntaukset ovat myös nähtävissä ammatti- ja tehtäväluokkien rakennemuutoksessa paremmin koulutetun henkilökunnan suuntaan. Hyvästä koulutuksesta saatu hyöty on korostunut vielä enemmän toimipaikkatasolla.

Odotusten mukaisesti tulokkaat ovat olleet keskimäärin paljon nuorempia ja myös vähemmän työkokemusta hankkineita kuin toimialaryhmässä pysyneet tai sieltä lähteneet. 1990-luvun alun syvän laman aikana tulokkaat olivat kuitenkin paitsi paremmin koulutettuja myös hieman vanhempia ja kokeneempia kuin toimialaryhmiin 1980-luvulla tulleet. Lähtijät olivat toisaalta näinä vuosina vähemmän koulutettuja ja vanhempia, ja heillä oli myös takanaan pitempi työhistoria kuin vastaavilla henkilöillä 1980-luvulla. Syvä lama näyttää myös johtaneen tilanteeseen, jossa suhteellisen pitkissä työsuhteissa olleet toimihenkilöt ovat aiempaa enemmän lähteneet toimialaryhmistä. Itse asiassa työkokemus ja virkaikä osoittautuvat tärkeimmiksi taustatekijöiksi, jotka vaikuttavat todennäköisyyteen tulla tai jäädä näihin kahteen ryhmään tai lähteä niistä pois. Kolmas tärkeä tekijä on sen toimipaikan koko, jossa toimihenkilö työskentelee.

RAPORTTI

Rita Asplund - Synnöve Vuori: Labour Force Response to Technological Change. An Analysis of Finnish Manufacturing in 1980-1994, Elinkeinoelämän Tutkimuslaitos (ETLA), Sarja B 118, Helsinki 1996.

16.4.1996/po

Toimittaja
PEKKA OKSAMA

Aineistoa Materials-välilehdellä.

Teknologian kehitys, osaamistason nousu ja yritysten menestyminen Suomen teollisuudessa

R. Asplund, S. Vuori: Labour force response to technological change. An analysis of Finnish manufacturing in 1980-1994. The Research Institute of the Finnish Economy, Helsinki, 1996. (B, ISSN 0356-7443; No 118). ISBN 951-628-227-X.

Technological Change and Human Capital

31.12.2000

This study explored labour force and human capital responses to changes in technology and economic performance of Finnish manufacturing between 1980 and 1994. For the purpose of analysis, industries were divided into two categories on the basis of technology intensity and growth performance between 1980 and 1994. Several implications of the skill bias hypothesis, stating that physical capital is more complementary with skilled than with unskilled labour, were tested. The implications tested relate, among other things, to educational and earnings structures, returns from education and work experience, and the rate and structure of labour turnover.
Translated and edited by
Esko Meriluoto

Project-related materials can be found under the Materials tab.

Hanketiedot

  • HakijaElinkeinoelämän tutkimuslaitos ETLA
  • ToteuttajaElinkeinoelämän tutkimuslaitos ETLA
  • Lisätietoja
  • Kari Alho
    60990220
  • Toteutusaika
  • 28.12.1994 - 1.3.1996
  • Työsuojelurahaston päätös
  • 28.11.1994
    33 637.59 euroa
  • Kokonaiskustannukset
  • 77 501 euroa
  • Tulokset valmistuneet 19.3.1996