94287 Tutkimus

Teollisuuden työvoiman vaihtuvuus ja työllisyys

Teollisuuden työllisyys ja työvoiman vaihtuvuus

Suomen teollisuuden palveluksessa oli vuonna 1980 keskimäärin 627000 henkilöä; vuonna 1990 heitä oli enää 556000. Työllisyyden heikentyminen voimistui 1990-luvun laman aikana. Vuodesta 1980 vuoteen 1994 teollisuuden työvoiman vähennys oli kaikkiaan 201000 henkilöä eli 32 prosenttia.

Työsuhteen päättymiseen vaikuttavia tekijöitä on tärkeää tutkia sen vuoksi, että työllisyyden parantamiseksi olisi löydettävä myös keinoja, jotka pidentävät työsuhteita. Lisäksi työvoiman vaihtuvuudesta aiheutuu yrityksille melkoisia kustannuksia.

Tarkastelun kohteena ovat niin sanotut päätösperäiset tekijät. Niihin kuuluvat työmarkkinaosapuolten päätettävissä olevat työehtosopimusten asiat sekä yrityksen johdon ja kunkin työntekijän välillä sovitut työsopimuksen ehdot. Erityinen mielenkiinto on siinä, mikä on palkansaajan organisatorisen aseman ja tulonmuodostuksen vaikutus työsuhteen kestoon, kun samanaikaisesti otetaan huomioon muut työsuhteen kestoon vaikuttavat tekijät.

Tarkastelu perustuu Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliiton (TT) kokoamaan yksilötason aineistoon, joka on saatu suoraan jäsenyritysten palkkakirjanpidosta. Tutkimuksen otokseen valittiin joka 15. työntekijä vuonna 1990 työsuhteensa päättäneistä metalli- ja metsäteollisuuden työntekijöistä.

LYHYISSÄ TYÖSUHTEISSA NOUSEVA PALKKAPROFIILI

Palkkaprofiiliksi kutsutaan työntekijöiden koko työsuhteen ajalta maksettujen palkkojen kehitystä. Nousevan palkkaprofiilin vallitessa työntekijät ovat työsuhteen alkuvaiheessa "alipalkattuja" ja loppuvaiheessa "ylipalkattuja".

Lyhyiden, alle neljä vuotta kestäneiden työsuhteiden palkkakehitys on yleensä nouseva. Yli neljä vuotta kestävien työsuhteiden palkkaprofiili pysyttelee koko työsuhteen aikana melko vakaana. Pitkään työsuhteessa olleiden palkkataso on keskimäärin korkeampi kuin lyhyen työsuhteen jälkeen yrityksen jättäneiden työntekijöiden palkkataso. Pitkään työsuhteessa pysyvien työntekijöiden alkupalkka säännöllisen työajan ansioilla mitattuna on selvästi muiden työssä olevien palkkatasoa korkeampi.

Nouseva palkkaprofiili voi aiheuttaa työntekijöissä tyytymättömyyttä työsuhteen alkuvaiheessa, mikä kannustaa heitä vaihtamaan työpaikkaa. Työpaikan vaihto edellyttää, että tarjolla on paremmin palkattua ja mahdollisesti tasaisen palkkakehityksen työtä. Nouseva palkkaprofiili kannustaa etenkin pitkään yrityksessä työskennelleitä pysymään työpaikassa.

Työhön tulevien työntekijöiden alkupalkka on ollut vuosina 1982-1985 yhtä suuri tai suurempi kuin työssä olevien palkkataso säännöllisen työajan palkkatasolla mitattuna. Alkupalkka on tärkeä erityisesti työllistymisen kannalta, sillä alhainen alkupalkka edistää työllistymistä. Toisaalta alhainen alkupalkka on syy nousevalle palkkaprofiilille, sillä alhainen palkkataso sopeutuu muutaman vuoden sisällä lähelle keskimääräistä palkkatasoa.

PALKKATASO EI YLEENSÄ NOUSE, KUN TYÖSUHDE VAIHTUU

Kilpailijayritysten paremmat ansaintamahdollisuudet voivat houkutella työntekijöitä työpaikan etsintään ja vaihtoon. Tulosten mukaan teollisuuden sisällä työpaikkaa vaihtavat työntekijät saavat seuraavassa työsuhteessa keskimäärin vain yhden prosentin nykyistä korkeampaa palkkaa. Koko teollisuudessa ansiotason nousu oli vuoden 1990 vuosineljännesten välillä keskimäärin kaksi prosenttia. Siten työntekijät eivät saa uudesta työsuhteestaan entistä parempia ansioita.

Tutkimuksessa tarkasteltiin myös teollisuuden sisällä työpaikkaa vaihtaneiden työntekijöiden palkkatason muutoksen jakaumaa keston mukaan. Jakaumatulosten perusteella voidaan todeta, että useimmilla työpaikkaa vaihtaneilla työntekijöillä palkkataso ei muutu kovin paljon. Kaikkien työpaikkaa vaihtaneiden henkilöiden säännöllisen työajan palkkataso pysyy 45 prosentilla henkilöistä 5 prosentin tarkkuudella samana. Noin 82 prosentilla työntekijöistä palkka muuttuu vähemmän kuin 15 prosenttia.

Lyhyen, alle vuoden työsuhteen jälkeen työntekijät ovat saaneet uudesta työsuhteesta selvästi aiempaa korkeampaa palkkaa, sillä säännöllisen työajan palkkataso nousee enemmän kuin 5 prosenttia 42 prosentilla työntekijöistä. Alle vuoden työsuhteessa olleiden työntekijöiden säännöllisen työajan palkkataso pysyi 35 prosentilla henkilöistä 5 prosentin tarkkuudella samana.

Hyötyjät ovat siis olleet suhteellisen lyhyen aikaa työsuhteessa. He ovat myös jonkin verran keskimääräistä nuorempia. He lähtevät alimmalta paikkakuntakalleusluokan alueelta (II luokka), johon kuuluu enimmäkseen maaseutua ja pieniä taajamia. He ovat tehneet urakkatyötä selvästi muita vähemmän. Ansiot nousevat usein kolmannen vuosineljänneksen aikana työpaikkaa vaihtaneilla. Metsäteollisuuden alimmista palkkaryhmistä lähteneet työntekijät ovat pystyneet hyötymään työpaikan vaihdoksesta muita useammin.

TYÖSUHTEEN PYSYVYYTEEN EI OLE YHTÄ SELITYSTÄ

Työntekijän iällä on negatiivinen tilastollinen riippuvuus työsuhteen päättymisen todennäköisyyteen. Vanhemmilla työntekijöillä on pysyvämmät työsuhteet nuorempiin verrattuna. Työntekijän ikääntyminen esimerkiksi kymmenellä vuodella pidentää työsuhteen kestoa työpaikan vaihtajilla keskimäärin 3,7 vuodella ja teollisuudesta poistujilla 4,6 vuodella.

Suhteellisen paljon palkkiotyötunteja tekevät työntekijät vaihtavat tavallista harvemmin työpaikkaansa teollisuuden sisällä. Suorituspalkkaus on selvästi paremmin palkattua ja tehokkaampaa kuin aikatyö. Yksi selitys suorituspalkkauksen negatiivisille kertoimille on, että työntekijän urakkatyöhön valitsemiseen tarvitaan kokemusta ja suhteellisen pitkää työsuhdetta.

Ylityötuntien osuus on positiivisessa riippuvuussuhteessa työsuhteen päättymisen todennäköisyyden kanssa. Raskas työ voi rasittaa työntekijöitä siinä määrin, että se lisää hakeutumista uuteen työpaikkaan. Ylityöstä voi aiheutua myös ongelmia lasten päivähoidon järjestämisen vuoksi. Sunnuntaituntien osuus on negatiivisessa riippuvuussuhteessa työpaikan jättämiseen teollisuudesta poistuvilla henkilöillä.

Palkkatasolla suhteessa toimipaikan keskipalkkaan on taloudellisesti merkittävä vaikutus vain teollisuudesta poistuvien henkilöiden työsuhteiden päättymiseen. Esimerkiksi palkkatason nousu 20 prosentilla pidentää työsuhdetta 2,7 vuodella. Palkkaryhmän nostamisen vaikutus on selvästi taloudellisesti merkittävämpi kuin palkkatason nostamisen vaikutus. Tutkimuksessa on esitetty myös laskelmiin perustuvia arvioita palkkaryhmän ja -tason korottamisen vaikutuksista työvoiman vaihtuvuuden kustannuksiin. Lähes poikkeuksetta palkkaryhmän nosto aiheuttaa yritykselle enemmän kustannuksia kuin työvoiman vaihtuvuudessa säästetään.

PALKKATASON VAIKUTUS TYÖSUHTEEN PYSYVYYTEEN VOIMISTUU TYÖSUHTEEN PIDENTYESSÄ

Palkkojen taloudellinen merkitys työsuhteen päättymiselle voi olla erilainen työsuhteen eri vaiheissa. Sen vuoksi tutkimuksessa tarkastellaan palkkojen vaikutusta työsuhteen päättymiseen työsuhteen pidentyessä.

Teoreettisten mallien mukaan kokeneiden työntekijöiden arvo yritykselle on suurempi kuin tulokkaiden. Sen vuoksi pitkään työsuhteessa olleiden henkilöiden vaihtuvuuden vähentäminen olisi tärkeää. Jos palkkatason vaikutus vaihtuvuuteen on suuri erityisesti pitkissä työsuhteissa, kannattaa yrityksen kohdistaa vaihtuvuutta vähentävät toimet erityisesti näihin työntekijöihin.

Palkkataso ei ole merkittävä tekijä työsuhteen jatkumiselle vasta työhön tulleilla henkilöillä. Esimerkiksi nuorille on usein tulevaisuuden kannalta tärkeämpää saada työkokemusta kuin korkeita ansioita. Tämän vuoksi nuoret on pyritty irrottamaan työehtosopimusten palkkasitovuudesta. Keskusjärjestöt sopivat keväällä 1993 periaatteesta, jonka mukaan vastavalmistuneiden, harjoittelijoiden ja oppisopimusoppilaiden osalta voitiin sopia kahden vuoden sopimusaikana alakohtaisesti aiempaa alemmista alkupalkoista.

Yleinen palkkavaikutuksia koskeva tulos on, että palkkojen vaikutus työsuhteen päättymiseen on paljon merkittävämpi pitkään työsuhteessa olevilla kuin vasta yrityksen palvelukseen tulleilla työntekijöillä. Sen vuoksi työnantajan palkkaseuranta on tärkeää, mikäli tavoitteena on kokeneen ja yritykselle arvokkaan henkilöstön pitäminen yrityksen palveluksessa. Palkkojen kertoimen muutos on suuri teollisuuden palveluksesta poistuvilla työntekijöillä. Jos pitkään työssä ollut henkilö saa suhteellisen alhaista palkkaa, hänen teollisuudesta poistumisensa on todennäköisempää kuin työpaikan vaihtaminen teollisuuden sisällä.

Palkkojen vaikutus vaihtuvuuteen on negatiivinen lukuunottamatta työntekijöitä, jotka vaihtavat teollisuuden sisällä työpaikkaa noin kolmen ensimmäisen vuoden aikana. Näiden työntekijöiden alkupalkka on ollut tavallisesti keskipalkkaa alhaisempi. Alhainen alkupalkka on näiden tarkastelujen perusteella yksi nousevaan palkkaprofiiliin vaikuttava tekijä. Näyttää kuitenkin siltä, että nousevalla palkkaprofiililla ei ole ollut työvoiman vaihtuvuutta vähentävää vaikutusta. Päinvastoin työsuhde jää usein lyhyeksi, koska työntekijät löytävät paremmin palkattuja työpaikkoja.

RAPORTTI

Kettunen Juha: Teollisuuden työllisyys ja työvoiman vaihtuvuus, Elinkeinoelämän Tutkimuslaitos (ETLA), sarja B 116, Helsinki 1996.

26.3.1996/po

Toimittaja
PEKKA OKSAMA

Employment and Job Tenure in Finnish Industry

31.12.2000

The effect of wages on job tenure in the Finnish metal and forest industries was analysed using earnings records from 1980-1990 kept by the Confederation of Finnish Industry and Employers. Workers' wage brackets and the relative wage within a workplace were found to be positively related to job tenure. Wages were a more important factor among long-standing employees than among new recruits.
Translated and edited by
Esko Meriluoto

Hanketiedot

  • HakijaElinkeinoelämän tutkimuslaitos ETLA
  • ToteuttajaElinkeinoelämän tutkimuslaitos ETLA
  • Lisätietoja
  • Kari Alho
    60990220
  • Toteutusaika
  • 28.12.1994 - 1.12.1995
  • Työsuojelurahaston päätös
  • 28.11.1994
    50 456.38 euroa
  • Kokonaiskustannukset
  • 50 456.38 euroa
  • Tulokset valmistuneet 5.3.1996