95220 Tutkimus

Onkoproteiinit vinyylikloridialtistuneiden terveysseurannassa ja riskinarviossa

Vinyylikloridi (VMC) on väritön, hieman makeahkolle haiseva kaasu, jota on käytetty teollisuudessa jo vuosisadan alusta. Teollisessa tuotantoprosessissa vinyylikloridi polymerisoidaan polyvinyylikloridiksi (PVC), josta valmistetaan erilaisia muovituotteita kuten pakkausmateriaaleja, huonekaluja ja autonosia.

Työntekijät altistuvat vinyylikloridille pääasiassa hengitysteitse. Iholle joutuessaan nestemäinen vinyylikloridi aiheuttaa ärsytystä, mutta imeytyminen ihon läpi ei ole merkittävä altistumistie. Vinyylikloridin HTP-arvo oli Suomessa 500 ppm vuoteen 1974 saakka, jonka jälkeen se muutettiin 5 ppm:ksi. Se on myös vinyylikloridille valtioneuvoston päätöksellä annettu sitova enimmäispitoisuusarvo.

Vinyylikloridi on syöpävaarallinen kemikaali, jolle altistumisen ja erittäin harvinaisen syövän, angiosarkooman, välinen syy-yhteys havaittiin 1970-luvulla. Aikaisemmin vinyylikloridia käsiteltiin vapaasti ilman suojaimia ja työilman pitoisuudet tätä kemikaalia käyttävässä teollisuudessa olivat ajoittain erittäin korkeita. Maksa on vinyylikloridin tärkein kohde-elin. Syövän kehittyminen maksan verisuonistoon kestää kauan, keskimäärin yli 20 vuotta.

Syöpään ja sen syntyyn liittyviä solun proteiineja tunnetaan lukuisia. Eräitä parhaiten tutkittuja syöpään liittyviä proteiineja ovat ras-proteiinit ja p53-tuumorisuppressori. Vinyylikloridille altistuneilla, angiosarkoomaan sairastuneilla potilailla löydetään usein tietty muutos ras-onkogeenissa, ja tätä vastaavaa proteiinia ilmaantuu sairastuvien henkilöiden seerumiin.

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, voidaanko onkoproteiinien määrää vinyylikloridille altistuneen työntekijän seerumissa käyttää biomarkkerina ennakoimaan työperäisen syövän syntymistä sekä selvittää, kuinka suuressa vinyylikloridialtistumisessa tällaisia muutoksia syntyy. Tarkoituksena oli myös tuottaa tietoa vinyylikloridialtistumisen työterveydellisen seurannan kohdentamiseen ja altistumisen aiheuttaman terveysriskin arvioon.

Tutkimuksessa kerättiin seerumi- ja verinäytteet Neste Oy:n työntekijöiltä Keilaniemestä ja Kokemäeltä. Kyselykaavakkeen avulla selvitettiin työntekijän ikä, ruumiinrakenne, nykyiset ja aiemmat todetut vakavat tai krooniset sairaudet, lääkitys sekä tupakointi ja alkoholin käyttö. Työntekijöiden altistumishistoria vinyylikloridille kerättiin työhygieenisistä mittaustuloksista ja henkilörekistereistä. Onkoproteiinit määritettiin altistuneilta ja vastaavilta verrokeilta.

ALTISTUMINEN VÄHÄISTÄ

Altistuminen vinyylikloridille on Suomessa ollut kaikkina vuosina vuoden 1974 jälkeen melko vähäistä verrattuna monissa muissa maissa tehtyihin mittauksiin. Merkittävää on myös se, että PVC-tuotanto aloitettiin Suomessa suhteellisen myöhään, vain noin 2-3 vuotta ennen kuin vinyylikloridin syöpävaarallisuus tiedostettiin. Heti sen jälkeen ryhdyttiin tehokkaisiin suojelutoimiin.

Altistumisrekisteristä kerätyistä VCM-altistumistiedoista laskettiin jokaiselle altistuneelle työntekijälle kokonaiskertymä, joka vaihteli 70 ppm:n ja 55020 ppm:n välillä ja keskiarvo oli 9139 ppm. Pitoisuuden intensiteetti eli kokonaiskertymä jaettuna altistumisajalla vaihteli välillä 0,1 - 30 ppm/päivä ja keskiarvo oli 3,1 ppm/päivä.

Yhdellekään tutkituista työntekijöistä ei ole syntynyt vinyylikloridialtistumiselle spesifistä, mutta harvinaista angiosarkoomaa. Tämän tutkimuksen tulokset eivät anna aihetta epäillä, että altistuneilla työntekijöillä olisi lisääntynyt riski sairastua verrokkiryhmää enempää syöpään.

Biomarkkereiden pitoisuuksissa ei altistuneiden ja verrokkien välillä ollut merkittäviä eroja. Vinyylikloridialtistuminen laski jonkin verran tuumorisupressori p53:n ja vasta-aineen pitoisuutta. Ilmiön merkitystä on vaikea tulkita, koska myös tupakointi laski p53:n vasta-aineiden määrää jonkin verran molemmissa ryhmissä.

Vinyylikloridialtistumisen kokonaismäärä jäi kaikilla työntekijöillä niin alhaiseksi, ettei muutoksia mitattavissa onkogeeneissa välttämättä olisi ollut odotettavissa. Ranskassa tehdyssä tutkimuksessa, jossa yhden tai useamman onkogeenin muutoksen havaittiin olevan selvästi yhteydessä vinyylikloridialtistumisen määrään, arvioidut pitoisuudet olivat huomattavasti suurempia kuin Suomessa. Tämän tutkimuksen altistuminen kuuluisi Ranskan tutkimuksen matalimpaan altistumisluokkaan. Kyseisen syövän synty on kuitenkin hyvin hidas tapahtuma, joten nyt saadut tulokset eivät sulje mitenkään pois syöpävaaraa vinyylikloridille altistuneilta henkilöiltä.

RAPORTTI

Kallio Arja, Ahlberg Rolf W, Vainio Harri & Aitio Antero: Onkoproteiinit vinyylikloridialtistuneiden terveysseurannassa ja riskinarviossa, Työterveyslaitos ja Neste Oy, 1998. 15 s. + liitt.

Hanketiedot

  • HakijaNESTE CHEMICALS
  • ToteuttajaTyöterveyslaitos
  • Lisätietoja
  • AITIO ANTERO
    47471
    556157
  • Toteutusaika
  • 7.8.1996 - 1.6.1998
  • Työsuojelurahaston päätös
  • 21.11.1995
    42 046.98 euroa
  • Kokonaiskustannukset
  • 77 030.07 euroa
  • Tulokset valmistuneet 9.9.1998