96011 Tutkimus

Työmarkkinat murroksessa

toimittanut Pekka Oksama

Teksti

Työmarkkinoilla on käynnissä murros, joka ilmenee monella tavalla. Työttömyys jakaa työikäisen väestön työllisiin ja työelämästä syrjäytyneisiin. Vaikka tuotanto on kasvanut, työttömyyden aleneminen on ollut hidasta. Työmarkkinoiden rakenteen muutos näkyy myös pitkäaikaistyöttömien määrän kasvuna. Työllistenkin tilanne on muuttunut. Vaikka 85 prosentilla kaikista työllisistä on yhä vakituinen työsuhde, määräaikaisten ja tilapäisten työntekijöiden palkkaaminen on lisääntynyt. Vuonna 1995 solmituista uusista työsopimuksista enää noin 30 prosenttia oli pysyviä ja kokoaikaisia.

Tutkimuksen tarkoituksena on kuvata Suomen työmarkkinoita ja niillä tapahtuneita muutoksia vuosina 1987-1993. Tänä aikana Suomessa koettiin kiihtynyt talouskasvu ja syvä lama.

Tutkimuksen tavoitteena on tarkastella, miten työllisten, työttömien ja työvoiman ulkopuolella olevien jakauma ja rakenne ovat muuttuneet tarkasteluajanjaksolla. Tutkimuksessa muun muassa selvitetään, missä määrin eri työntekijäryhmien työttömyysasteiden rakenteessa tapahtuneet muutokset ovat johtaneet kokonaistyöttömyyden kasvuun. Lisäksi tutkimuksessa kartoitetaan, miten yleiset talouden muutokset ilmenevät työmarkkinoilla: Joustavatko työmarkkinat työllisyyden vai palkkojen suhteen? Miten palkat ovat muuttuneet eri palkansaajaryhmissä? Poikkeaako palkkakehitys esimerkiksi pysyvissä ja määräaikaisissa työsuhteissa olevien palkansaajien välillä? Kuinka joustot ylipäänsä ilmenevät työmarkkinoilla eri suhdannevaiheissa?Tutkimuksen perusaineistona on käytetty Tilastokeskuksen vuosien 1987, 1989, 1991 ja 1993 työvoimatutkimusten aineistoja, joihin tutkimuksen kaikki analyysit perustuvat. Tällaista yhteen yksilötason aineistoon perustuvaa kokonaiskartoitusta työmarkkinoiden toiminnasta ei ole aikaisemmin Suomessa tehty.

OSAAMISEN JA AMMATTITAIDON MERKITYS KASVAA

Taloudessa on käynnissä rakennemuutos, jonka mukaan työllisyys kehittyy parhaiten korkean teknologian toimialoilla, osaamista ja ammattitaitoa vaativissa tehtävissä sekä suhteellisen hyvää palkkaa maksavilla aloilla. Suhteellisen yksinkertaista teknologiaa soveltavilla ja vähän ammattitaitoa vaativilla matalapalkka-aloilla työllisyys on vähentynyt vuosina 1987-1993 kaikkein eniten. Syynä tähän muutokseen on teknologinen kehitys. Työllisyydessä tapahtuneet muutokset ovat siten samansuuntaisia kuin useimmissa muissakin OECD-maissa. Näyttää siltä, että Suomessa 1990-luvun lama on monessa tapauksessa entisestään voimistanut tätä rakennemuutosta.

Tutkimuksessa selvitetään myös, onko Suomen työttömyysongelman paisuminen suurtyöttömyydeksi johtunut siitä, että työn kysynnän ja tarjonnan yhteensopivuus on heikentynyt. Epätasapainoa työn tarjonnan ja kysynnän välillä mitataan niin sanotulla epätasapainoindeksillä. Se kuvaa eri työntekijäryhmien suhteellisten työttömyysasteiden vaihtelua eri alueilla, toimialoilla, ammateissa ja ikäryhmissä.

Tulosten mukaan työmarkkinoiden kohtaanto-ongelma on Suomessa vakava. Epätasapainoindeksillä mitattuna kokonaistyöttömyys oli Suomessa vuonna 1993 noin kolmanneksen korkeampi kuin se olisi ollut, jos työttömyys olisi lisääntynyt tasaisesti eri ryhmissä. Toisin sanoen rakenteellinen työttömyysaste oli 5,5 prosenttia. Toisaalta eri vuosien epätasapainolaskelmat kuitenkin osoittavat, että työmarkkinoiden kohtaanto-ongelma ei ole trendinomaisesti kärjistynyt laman aikana. Työmarkkinoiden epätasapaino-ongelmat eivät siten näytä yksinään selittävän työttömyyden kasvamista tällä vuosikymmenellä.

EPÄTYYPILLISET TYÖSUHTEET LISÄÄNTYNEET

Epätyypillisiä työnteon muotoja tarkastellaan muun muassa sellaisten uusien työsuhteiden avulla, jotka solmitaan työmarkkinoille vasta tulevien tai työttömänä olleiden henkilöiden kanssa.

Uusien aloitustyöpaikkojen muutokset kertovat kahdesta selvästä muutospaineesta työmarkkinoilla. Ensiksikin osa-aikaisuus ja määräaikaisuus ovat lisääntyneet aloitustyöpaikoissa vuosina 1987-1993 selvästi enemmän kuin kaikissa työsuhteissa keskimäärin. Vuonna 1993 jo lähes joka kolmas aloittaja työskenteli osa-aikaisessa työssä. Toiseksi pysyvät työsuhteet ovat vähentyneet huomattavasti. Vuonna 1993 aloitustyöpaikoista kolme neljäsosaa oli määräaikaisia työsuhteita. Yhdessä nämä molemmat tekijät merkitsevät, että aloittajista vain joka viides löysi vuonna 1993 perinteisen, pysyvän kokoaikatyön.

Työvoimatutkimuksen seuranta-aineistoon perustuva tarkastelu osoittaa myös, että määräaikaisten työntekijöiden todennäköisyys pysyä työllisinä heikkeni vuosina 1987-1993. Vuonna 1993 määräaikaisten riski joutua työttömäksi vuoden kuluessa oli seitsenkertainen verrattuna pysyviin työntekijöihin.

Työttömän todennäköisyys työllistyä määräaikaiseen työsuhteeseen on suoraan verrannollinen työttömyyden kestoon. Jos työttömyys on kestänyt yli kolme kuukautta, suurin osa työllistyvistä päätyy määräaikaiseen työhön. Vuonna 1993 yli puoli vuotta työttömänä olleista löysi pysyvän työsuhteen vain joka viides.

Palkkatarkastelujen mukaan keskituntiansiot ovat määräaikaisissa työsuhteissa yleisesti ottaen pienemmät kuin pysyvissä työsuhteissa ja ne kehittyivät yksityisellä sektorilla heikommin vuosina 1987-1993. Aloitustyöpaikoissa työskentelevien ja työpaikkaa vaihtaneiden työntekijöiden keskimääräiset reaaliansiot laskivat laman aikana, kun taas pysyvässä työsuhteessa olevien mediaanipalkat pysyivät muuttumattomina.

Tulosten mukaan näyttää siis siltä, että kahtiajakautuminen on laman aikana lisääntynyt Suomen työmarkkinoilla. Epätyypillisessä työsuhteessa olevat työntekijät ovat joustaneet laman aikana sekä työllisyyden että palkkojen suhteen, kun taas enemmistö työvoimasta on pysyvässä ja suhteellisen vakaassa työsuhteessa eikä lama näytä heikentäneen heidän ansiokehitystään. Tulokset viittaavatkin siihen, että niin sanotulla sisäpiirillä on vaikutusvaltaa työmarkkinoilla.

Muiden maiden esimerkit osoittavat, että työmarkkinoiden kahtiajakautuminen saattaa vääristää työmarkkinoiden toimintaa ja hidastaa työllisyystilanteen paranemista. Sen vuoksi työmarkkinoiden kehityksen kannalta on tärkeää, koskevatko joustot vain yhtä työntekijäryhmää vai kaikkia työntekijöitä.

TYÖMARKKINOILLA SEKÄ KILPAILULLISIA TEKIJÖITÄ ETTÄ JÄYKKYYTTÄ

Tutkimus osoittaa, että palkat ovat joustaneet laman aikana jonkin verran, mutta markkinoiden tasapainomekanismi on suhteellisen heikko. Työmarkkinoilla on myös tekijöitä, jotka aiheuttavat palkkajäykkyyttä. Suomen työmarkkinoilla on siten sekä täydellisen että epätäydellisen kilpailun piirteitä.

Ensinnäkin Suomessa on toimialoittaisia palkkaeroja, joita ei voida selittää pelkästään työvoiman laadulla eikä erilaisilla työpaikkakohtaisilla tekijöillä. Suomessa on selviä korkeapalkkaisia ja matalapalkkaisia aloja senkin jälkeen, kun palkansaajan ominaisuuksista ja työoloista aiheutuvat palkkaerot on otettu huomioon. Lisäksi nämä toimialoittaiset palkkaerot ovat yleensä pysyviä ajan suhteen.

Nämä tulokset viittaavat siihen, että Suomen työmarkkinat eivät ole joustavia. Toisaalta tulokset kuitenkin osoittavat, että työmarkkinoilla on samaan aikaan myös paljon kilpailullisia tekijöitä, sillä työntekijä- ja työpaikkakohtaiset ominaisuudet ovat tuntipalkkojen selittäjinä tärkeämpiä kuin pelkät toimialatekijät.

Tutkimuksessa tarkastellaan myös alueittaisen ja toimialoittaisen työttömyysasteen vaikutusta palkkatasoon. Arviointitulokset osoittavat, että palkansaajien tuntipalkat riippuvat negatiivisesti työttömyysasteesta. Toisin sanoen korkeamman työttömyyden alueilla ja toimialoilla työskentelevät työntekijät ansaitsevat vähemmän kuin siellä, missä työttömyys on alhaisempi, vaikka he muiden ominaisuuksiensa mukaan ovatkin samanlaisia. Palkkojen joustavuus työttömyyden suhteen on lähellä -0,1:tä. Se merkitsee, että jos työttömyysaste jollain alueella tai toimialalla nousee kaksinkertaiseksi, työntekijöiden palkat alenevat keskimäärin noin kymmenen prosenttia. Tämä palkkajousto on Suomessa samaa tasoa kuin useissa muissakin maissa.

Tulosten mukaan yksilöiden palkat ovat Suomessa siten reagoineet toimialoittaiseen ja alueelliseen työttömyyden kasvuun, mutta työmarkkinoilla havaitaan toisaalta myös jäykkyyttä ja epätäydellisen kilpailun piirteitä, sillä korkeana pysyvästä työttömyydestä huolimatta reaalinen palkkataso kohosi lamankin aikana. Vaikka palkkajoustot eivät ole Suomessa olleet pienempiä kuin muissakaan maissa, näyttää siltä, että ne eivät kyenneet tasapainottamaan työmarkkinoita riittävästi tämän vuosikymmenen alun ennätysmäisen taloustaantuman aikana.

JULKAISU

Parjanne Marja-Liisa: Työmarkkinat murroksessa, ETLA, Elinkeinoelämän Tutkimuslaitos, sarja B 135, Helsinki 1997.

The Labour Market in Transition

15.4.2001

This study is an analysis of the adjustment of the Finnish labour market to changes in the economic climate in 1987—1993. The analysis covers both employment flexibility and flexibility in wages. There are mechanisms in the Finnish labour market which induce rigidities. The estimation of wage equations indicates that there are large inter-industry wage differentials which are fairly persistent. Furthermore, flexibility tends to affect atypical employees but not the core of permanent employees. The findings suggest that the dualisation in the Finnish labour market increased during the recession.
Translated and edited by
Esko Meriluoto

Hanketiedot

  • HakijaElinkeinoelämän tutkimuslaitos ETLA
  • ToteuttajaElinkeinoelämän tutkimuslaitos ETLA
  • Lisätietoja
  • Kari Alho
    60990220
  • Toteutusaika
  • 24.6.1996 - 1.9.1997
  • Työsuojelurahaston päätös
  • 29.4.1996
    58 865.77 euroa
  • Kokonaiskustannukset
  • 82 664.36 euroa
  • Tulokset valmistuneet 4.11.1997