Vastuun ja vallan jako työelämässä voi tehdä hyvää
Itseohjautuvuus lisääntyy suomalaisessa työelämässä, trendiä vauhdittaa hybridityön yleistyminen. Parhaimmillaan itseohjautuvuus lisää työn imua ja vähentää uupumusta. Tutkimuksien mukaan tueksi tarvitaan organisaation rakenteita sekä osaamista ja motivaatiota – myös malttia ja yhteistyötä.
Itseohjautuvuus eli kyky ja mahdollisuus työskennellä itsenäisesti ilman ulkopuolista ohjausta on vahvistunut suomalaisessa työelämässä.
Ohjausvastuuta on siirtynyt tiimeille ja yksittäisille työntekijöille, kun organisaatiot ovat madaltaneet ja keventäneet rakenteitaan. Ilmiötä vauhdittaa hybridityö, ja trendi jatkuu tekoälyn ja algoritmisen johtamisen myötä.
Ilmiö herättää keskustelua: Kuka päättää työn tekemisen tavoista? Ja miten käy työntekijän jaksamisen?
Kysymyksiin pureuduttiin Työsuojelurahaston tilaisuudessa Musiikkitalossa 15.5.2025. Tutkimustuloksia aiheesta avasivat Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Tuomo Alasoini, Aalto-yliopiston apulaisprofessori Frank Martela ja organisaatiokonsultti, dosentti Perttu Salovaara.
Itseohjautuvuutta yhteistyöstä
– Suomalaisissa organisaatioissa on siirrytty hybridityöhön varsin sujuvasti, kertoo Tuomo Alasoini johtamansa tutkimuksen tuloksesta.
Miksi tulla toimistolle? Itseohjautuvan hybridityön mahdollisuuksia ja haasteita -tutkimuksessa organisaatioiden haasteiksi nousivat yhteisöllisyyden, oppimisen ja ideoinnin tukeminen. Se vaatii uudenlaista johtamista, johon tutkija suosittelevat hakemaan ratkaisuja yhdessä henkilöstön kanssa.
Alasoinin mukaan työn itseohjautuvuus on hyvä ratkaisu erityisesti silloin, kun tehtävä vaatii keskittymistä tai etenee parhaiten ilman keskeytyksiä. Esimerkiksi luovaa ajattelua vaativissa tehtävissä sosiaalinen vuorovaikutus voi jopa häiritä työn sujuvuutta.
Perinteisemmät kohtaamiset sen sijaan ovat parempi vaihtoehto, jos tarvitaan yhteistä ideointia tai palautteen saamista. Myös jännitteisiä tai tunnepitoisia asioita kannattaa käsitellä kasvokkain.
– Työyhteisöissä kannattaa luoda selvät pelisäännöt omille käytännöille. Kannattaa rohkaista työyhteisöjen jäseniä monenlaiseen vuorovaikutukseen toistensa kanssa, Alasoini sanoo.
Työn imua eikä loppuunpalamisia
Itseohjautuvuuden suosion rinnalla kasvavat huolet työtavan vaikutuksista. Epämääräisyyden pelätään lisäävän stressiä ja loppuunpalamisen riskiä.
– Vahvempi kokemus itseohjautuvuudesta näyttää päinvastoin olevan yhteydessä suurempaan työn imuun ja palautumiseen. Sillä on myös yhteys alhaisempaan työuupumukseen ja stressiin, Frank Martela sanoo.
Martelan johti tutkimusta Itseohjautuvuuden tila Suomessa – Itseohjautuvuuden yhteys työn imuun ja työuupumukseen kansallisesti edustavassa aineistossa. Siinä selvisi, että itseohjautuvuus toimii parhaiten työpaikoilla, joissa organisaation rakenteet tukevat itseohjautuvuutta.
– Mutta se vaatii myös, että työntekijät ovat riittävän motivoituneita ja osaavia, että he pääsevät etenemään kohti yhteistä päämäärää.
Martela korostaa, että itseohjautuvuus ei ole kaikki tai ei mitään, vaan jatkumo täydellisestä kontrollista täydelliseen itseohjautuvuuteen.
Tutkimuksessa luodulla mittaristolla työpaikoilla voi arvioida sekä työntekijöiden itseohjautuvuuden kokemusta että organisaation kykyä tukea sitä.
Yhteisöohjautuvuuden paradoksi
Mutta tuoko itse- ja yhteisöohjautuvuus lisää työtä työntekijälle, jos pitää hoitaa pomonkin hommat?
– Tässä tulee esiin yhteisöohjautuvuuden paradoksi. Kun työntekijöiden vastuu kasvaa, sen kuvitellaan lisäävän kiirettä ja stressiä. Mutta tutkimus ja kokemus osoittavat toista: työntekijät haluavat vaikuttaa työhönsä ja saada vastuuta ja sananvaltaa kehittämisessä, kuvaa Perttu Salovaara.
Salovaara on konsultoinut ja tutkinut yhteisöohjautuvuutta mm. Työsuojelurahaston post doc -stipendillä.
– Mahdollisuus hallita suurempaa kokonaisuutta tuo työhön lisää hallinnan tunnetta ja synnyttää työhyvinvointia. Ja kun työt järjestää järkevämmin, työntekijälle jää vähemmän tehtävää.
Mallissa henkilöstöllä on paljon mahdollisuuksia tehdä työhönsä liittyviä päätöksiä ja organisaation rakenteet tukevat vertaispohjaista toimintaa.
Yhteisöohjautuvuus on vielä marginaalissa oleva johtamisen tapa. Monelle perinteinen johtaminen on ainoa tuttu malli, toisenlaista tapaa ei ole edes helppo hahmottaa. Vastuun jakaminen tiimissä muuttaa ryhmädynamiikkaa ja voi tuntua epävarmalta.
Perinteisestä johtamistyylistä yllättäen ja suin päin luopumista Salovaara ei silti suosittele.
− Yhteisöohjautuvuus on oppimisprosessi kaikille organisaatiossa ja uuden oppiminen vie oman aikansa. Vaikka muutos olisi innostava, uudet toimintatavat vaativat tukea.
Lisätietoja:
Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Tuomo Alasoini:
tuomo.alasoini@ttl.fi
030 474 2577
Aalto-yliopiston apulaisprofessori Frank Martela:
frank.martela@aalto.fi
0505707916
Organisaatiokonsultti, dosentti Perttu Salovaara:
perttu.salovaara@gmail.com
040 718 7000
Linkit:
Miksi tulla toimistolle? Itseohjautuvan hybridityön mahdollisuuksia ja haasteita
Itseohjautuvuuden tila Suomessa – Itseohjautuvuuden yhteys työn imuun ja työuupumukseen kansallisesti edustavassa aineistossa
Monikollinen johtajuus 2020 – kun yksilöt löytävät yhteisen äänen